Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Nuoruuden ystäväni, Caroline Rotherton, nyt Lady Chillingly; meidän kävelymatkamme tyttönä ollessamme, jolloin puhuttiin hiuskoristuksista ja baali-vaatteista; aviomiehistä nähtiin unta vaan kaukaa. Tulkaa tänne istumaan; kertokaa minulle kaikki Carolinesta."
Ja näin pahoja ja kapinallisia ollessamme meidän lienee paras odottaa anteeksi-antamusta, siksi kuin emme enää voi syntiä tehdä." "Tuo missis, ei kumminkaan ole ollut teidän tapanne eikä liioin masterinkaan," säisti Betty. "Parempi kenties, jos olisi ollut," sanoi äitini surumielisesti Jackia muistellen.
Sotaoikeudessa käydessään tutustui toverini erääseen Friedrichs-nimiseen venäläiseen, joka oli kertonut itsellään olevan suomalaisen koppitoverin. Mikä sen suomalaisen nimi on? kysyin tietysti heti. Maas ... Maas... Sen enempää ei herunut toverini muistista. Kävelemässä ollessamme viittasi toverini sitten sitä akkunaa, jonka takana Friedrichs suomalaisen kumppaninsa kanssa asusti.
Tässä kerron pienen tapauksen, kuinka tulin sen saamaan tietooni. Viimeistä päivää Kalkutan satamassa ollessamme kävin kerran toverini keralla maissa. Laivamme oli jo hinattu vähän matkan päähän laiturista valmiiksi lastattuna, joten täytyi käyttää rantamiesten veneitä päästäksemme laivaan, kun sinne ei huuto kuulunut, että olisivat tienneet tulla meitä noutamaan.
Se intianien hautakumpu, jota edellisenä iltana olin älynnyt; oli uuden rajalinjan alkupaikkana ja siihen pysähdyimme. Hämmästyen huomasin, että vanha Tryan siinä odotti meitä. Yhdessä ollessamme hoksasin nyt ensikerta tuossa ylpeässä hispanialaisessa jotain mielenliikutusta ja veri nousi hänen keltaruskeihin poskiinsa.
Se on valoisa, kaunis huone akkunat ovat etelää kohti se on tässä aivan lähellä vettä, kaasua ynnä kaikkea muuta löytyy siellä ja parhain kaikesta on, että saat minut kumppaliksesi viereiseen huoneesen". Minä seurasin häntä huonetta katsomaan, olin tyytyväinen siihen ja muutin oitis huoneesen asumaan, jossa toimessa Jim auttoi minua samalla hyväntahtoisuudella, kuin ennen yliopistossa ollessamme.
Minä puolestani möisin mielelläni kaikki maalauksetkin paitse joitakuita ja olisin kuitenkin onnellisempi, ollessamme muista riippumattomia, kuin nyt, eläessämme tällaista loistavaa, epävakaista elämää, josta päästäksemme minun täytyisi mennä naimisiin rikkaan miehen kanssa, jota en rakasta."
"Olen, mutta tässä on jo tienhaara ja kotinne on tuolla. Hyvästi, lähetän sitten teille ne kirjat, joista puhuimme." "Suuri kiitos!" "Miten kummallinen tuo ylioppilas on", ajatteli Aino, astuessaan yksin tietä pitkin, pappilaan päin, "mutta hän on kuitenkin hyvä minua kohtaan. Minä en nyt peljännytkään häntä niin kovasti kuin ensi kerran puheella ollessamme.
Nimeni on B. ja kutsutaan herasyöningiksi. Ehkä tekin olette kuulleet isänne minua nimittävän?" "En muistaakseni". "No, emme ole toisiamme moneen vuoteen tavanneet, mutta nuorimpina ollessamme useinkin H:ssä yhdessä oleskelimme. Minua suuresti ilahuttaa teidän kanssa tuttavaksi tultuani". Sitten ystävällisesti toinen toistensa käsiä puristivat.
Siinä on liikaakin, mutta minä tuon loput takasin. Ei ole tarpeen! Kiitoksia, hyvä herra luutnantti. Ei sinun tarvitse näin kahden kesken ollessamme minua herraksi nimittää, sano vaan Kalleksi tahi jotain sellaista. Voi, kuinka lystikäs te olette. Kalleksiko minä Niin, mutta minä tahdon ensin palkan lahjasta, ennenkuin sen saat. Palkanko? Yhden suukkosen. Ohhoh! Onko se muka liian paljon.
Päivän Sana
Muut Etsivät