United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tässä kerron pienen tapauksen, kuinka tulin sen saamaan tietooni. Viimeistä päivää Kalkutan satamassa ollessamme kävin kerran toverini keralla maissa. Laivamme oli jo hinattu vähän matkan päähän laiturista valmiiksi lastattuna, joten täytyi käyttää rantamiesten veneitä päästäksemme laivaan, kun sinne ei huuto kuulunut, että olisivat tienneet tulla meitä noutamaan.
"Vai niin, vai olit sinä Pynnölässä jo pajaa kysymässä. Mitä sinä sepität haravia vai viikatevarsia?" "Jaha, vai puukaluja minä sepitän! Te luulette ettei siitä tule mitään, mutta minä rautaa taon ja kalkutan." Seuraavana päivänä meni Taavetti koettamaan sepittää, halunsa mukaan. Hän vei Esteri sisarensa kanssaan lietsojaksi.
Kalkutan keskikaupunki on sentähden säännöllisesti rakennettu säännöllisine katuineen, taloineen ja myymälöineen. Mutta syrjäseudut ja lähin ympäristö on rakennettu sen mukaan kuin edellä olen esittänyt. Koristusesineinä käyttävät sekä naiset että miehet korvissaan ja nenänsä välilihassa renkaita, puupalikoita, usein sormen paksuisia.
Sitä tarkoitusta varten hän toimitti minut työnjohtajaksi eräälle maatilalle, joka on noin 3 Englannin peninkulmaa Kalkutan kaupungista ja jossa hän kertoi itsekin ennen jollakulla matkallaan käyneensä, kehuen tätä seutua erittäin terveelliseksi ja sopivaksi olinpaikaksi minulle.
Koska minä olen tässä joutunut kertomaan yhtä ja toista näistä kuljetettavinamme olleista hindustanilaisista, niin suonevat hyväntahtoiset lukijani minun sen verran poiketa aineeni luonnollisesta järjestyksestä, että minä tähän liitän vähäsen laveammalta pakinoita näiden ihmissivistyksen milt'ei alhaisimmalla kannalla olevien hindulaisten koti-oloista, tavoista, uskonnollisista juhlamenoista ja muista, mitä opin heistä tuntemaan ollessani Abdul Sahidanin luona ja muuten liikkuessani heidän keskuudessaan sillä ajalla, kun laivamme viipyi Kalkutan satamassa.