Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Nämät sanat pääsivät kreivi Bertelsköldin huulilta, kun hän tilanhoitajansa, mestari Pietarin seuraamana kulkien rantatietä Maalahden ja Sulvan kautta läheni Vaasaa, ja tämä pieni kaupunki ahtaine katuineen ja punattuine huoneineen sievästi esiintyi hänen eteensä auringon valossa. Nyt oltiin alkupuolella maaliskuuta 1697.
Lukuisat virrat virtailevat Venäjän tasangoita. Itämereen laskee Neva. Sen rannalla, aukealla ja hetteisellä seudulla on valtakunnan nykyinen pääkaupunki Pietari putkisuorine katuineen, muhkeine palatseineen ja komeine kirkkoineen. Pietarin Moskovaan, Venäjän vanhaan pääkaupunkiin, yhdistää erinomaisen hyvä tie. Moskova on rakennettu kunnaille; sen ympärystä on viisi peninkulmaa.
Lakeus siinsi silmään rauhallisena kuten ennenkin, ja vilja huojui taaskin tuulen hengessä. Katsopa nyt tänne; sanoi dervishi ja vei sulttaanin itäisen ikkunan ääreen. Sulttaani avasi ikkunan, mutta aluksi hän ei nähnyt muuta kuin Kairon kaupungin monine katuineen ja toreineen, palatseineen ja komeine moskeoineen. Mutta äkkiäpä kohosi liekkejä joka puolelta kaupunkia.
Hän kertoi maasta tuolla idässä, kertoi karhusta, jonka kanssa oli ottelua kestänyt; hän kertoi tunturihuipuista, missä oli peuroja ajanut; kertoi kaupungista komeine rakennuksineen ja katuineen ihmisiä täynnä. Liv kuunteli, oli niinkuin raitis tuulenpuuska maailmasta tuolta ulkoa olisi hänen rintaansa kohdannut, siivillänsä kantaen houkuttelevaa laulua.
Kalkutan keskikaupunki on sentähden säännöllisesti rakennettu säännöllisine katuineen, taloineen ja myymälöineen. Mutta syrjäseudut ja lähin ympäristö on rakennettu sen mukaan kuin edellä olen esittänyt. Koristusesineinä käyttävät sekä naiset että miehet korvissaan ja nenänsä välilihassa renkaita, puupalikoita, usein sormen paksuisia.
Sillä jos Kustaava olisi nähnyt edessään kaiken kaupungin kirkkoineen ja katuineen koreasti ylösalasin käännetyksi niinkuin tyynen veden kalvossa, ei hän olisi ollenkaan enemmän hämmästynyt kuin nyt näitä Hanneksen sanoja. Tämän suuren sanojensa vaikutuksen huomattuansa kapteeni huokasi ja sanoi: Istukaa, äiti. Ja Kustaava istui.
"Se on kyllä tosi, mutta Lahvartin väki vihaa meitä." "Sitä minä en ensinkään usko. He ottivat minut erittäin ystävällisesti vastaan, näyttivät minulle talon kaikkine katuineen, kapineineen, syöttivät minua kunnollisesti, ja suoraan sanon sen: en ole eläessäni missään niin suloisia hetkiä viettänyt ihmisten seurassa, kuin tänään Lahvartissa ja he ovat nyt vapaita Virolaisia."
Sieltä muutaman askeleen päässä on nähtävänä nuo laavan alta esille kaivetut, jotakuinkin hyvässä kunnossa olevat jätteet, jotka todistavat, että tuossa paikassa aikoinaan oli kukoistava kaupunki säännöllisine katuineen ja taloineen, julkisine kokoushuoneineen ja amfiteaattereineen.
Jos käännämme silmämme maahan päin, jossa seisomme, näemme avaran, silmänkantamattoman ja väkirikkaan tasangon huoneineen ja katuineen, joilla kuormavaunut vieri vieressä vierivät. Kaikkialla ihmisiä kihisee tässä maanalaisessa valtakunnassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät