Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kun Juha palasi verkkoja laskemasta, näki hän saunan lämminneen ja vedet kannetuiksi, ja olkikuvon oven edessä pystyssä lauteille vietäväksi. Ei oltu moniin aikoihin saunan lauteita oljitettu! Se on leppynyt! Se tietää, että se on mieluista minulle. On vastatkin tehnyt ja pannut vierekkäin porstuan penkille. On totta tosiaan sitonut ne minun tuomistani vastaksista. Toisen itselleen toisen minulle!
Sillä välin oli isäntä jo penkille pitkäkseen heittäynyt ja emäntä lastansa illastamaan ruvennut. Lippa korjaili ruuan tähteet pois, nouti eteisestä olkikuvon ja sen peräloukkoon Matille vuoteisiksi hajotti. Muille näet oli toki sängyn rumilasta olevinaan.
Jokainen oikea isä ja aviomies olisi ruoskanvarrella ajanut vankkureilta maahan tuon korvaankuiskuttelijan, ja antanut hänen myötänsä tielle "toista lajia", joka ei ole mesimakeata. Mutta mistä Ojamyllärille se järki olisi tullut? Hän istui olkikuvon päällä niinkuin Lotin emäntä, joka muuttui suolapatsaaksi, eikä lausunut yhtä luotua sanaa.
Silloin, niinpä tiedetään, enää ei hän lyönytkään, hatun painoi alemmaksi, muuttui muita lauhemmaksi. Möttöseen näin ratsasti, Satulaan vaan tuijotti, piti kättä povessansa, muistanut ei piippuansa. Mitä silloin miettikään, sit' ei tiennyt yksikään, neuvotella yksin mahtoi, väki kulki, kuinka tahtoi. Lintulahteen tultuaan olkikuvon pyysi vaan, tahtoi unta vaivoistansa, maistanut ei ruokiansa.
Möttöseen noin ratsasti, satulaansa tuijotti, käden pisti rintapieleen, muistunut ei piippu mieleen. Mitä siinä miettikään, sit' ei tultu tietämään, yksin neuvotella mahtoi, väki kulki, kuinka tahtoi. Lintulahteen tultuaan olkikuvon pyysi vaan, unta vaivoistansa halaa, suu ei maista ruoan palaa. Näin hän päätti päivän tään; hieman levähdettyään aamull' oli, kolmen mailla, kohennut jo koko lailla.
Mitä silloin mietti hän, Sit' ei tiennyt yksikään, Neuvotella yksin mahtoi, Joukko kulki kuin se tahtoi. Lintulahteen päästyään, Olkikuvon pyytää hän, Tahtoo unta vaivastansa, Syö ei yhtään ruuastansa. Niin hän päätti päivän tään; Aamullapa varhain hän, Kello kolme noustuansa, Jo olj toinen luonnoltansa. Oli niinkuin ennenki, Ovest' ulos tirkisti, Yht' olj jyrkkä kasvoiltansa Rypisteli otsoansa.
Sitten taas oltiin ääneti, kunnes Antti valmistui jatkamaan: »Onhan sillä Jussilla sitä karjaa... Viisitoista lypsävän häntää heiluu olkikuvon edessä... On siinä maito poikineen siinä talossa.» Tytär, Anna Kaisa nimeltään, oli pallistanut paidan helmaa ja katsahti nyt Anttiin ikäänkuin jotakin aavistaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät