Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Tuli tyhjästä ja katosi tyhjäksi aina siksi kunnes taas hulmahti uudestaan." "Mutta olikohan se revontulta? Eiköhän se ollut jotakin metsäkalman savua. Hyvähän olisi ettei olisi teihin taas joku kalma tarttunut", sanoi Dampbell ja sanoista selvään kuului ettei hän uskonut koko kertomusta. Tapani kääntyi katsomaan ulos, jääden mykäksi.
Ratsastajien joukossa näin yhden metsästyspuvussa olevan jalkamiehen. Miksi kulki hän noin hevosten välissä? Olikohan hän kenties joku vanki? Kiikari ei ollut kyllin voimakas, en voinut oikein selvästi eroittaa, eikö luultu vanki ollut joku meidän metsänvartijoistamme. Riensin ilmoittamaan isälle ja täti Marialle vieraitten tuloa.
Hän muisti tuhansia tilaisuuksia, joita olisi tahtonut saada takaisin. Nyt olisi hän ymmärtänyt niitä käyttää. Nyt olivat hänen silmänsä auenneet. Mutta olikohan se jo liian myöhäistä? Sinä iltana itki Eevi tavallista kauemmin, ja uni karttoi hänen silmäänsä. Niin monenlaiset ajatukset olivat mielessä heränneet.
Kuitenkin oli tuo pikkuseikka riittänyt jälleen herättämään hänen kriitilliset vaistonsa, jotka olivat koko päivän ja illan niin suloisesti uinahtaneet. Nyt aamulla ne vasta hereillä olivatkin. Olikohan Liisa muutenkin muuttunut ehkä? Oli siinä ollut jotakin outoa tuossa heidän eilisessä seurustelussaan. Jotakin pingoitettua, jotakin keinotekoista, kenties liian äänekästä.
Tuo mies, joka juuri nousi jaalan matalasta kajuutasta, saattoikohan hän olla kukaan muu kuin ystävä everstiluutnantti! Olikohan mahdollista, että maailmassa löytyi kaksi niin aivan samanlaista henkilöä? Ei! Miehen täytyi olla hän eikä kukaan muu! Jakobsson kiirehti sille paikalle, johon jaala samassa laski maalle.
Mutta olikohan Eevi häntä koskaan oikein todella rakastanut? Erehdystä lie kaikki ollut, koska hän taisi unhottaa, hän joka ystävilleen aina oli uskollisena pysynyt. Erkin kuva oli sydämessä säilynyt aina lapsuuden ajoilta asti, ja nyt oli se esiin tunkeutunut. Mutta entä onnenhetket ensi kodissa ja Viljon pienenä ollessa, miten niitä selittää? Heikin rakkautta ei Eevi hetkeäkään epäillyt.
Kohta kai hän siis lähtee Turkuun", sanoi Erkki. Kerttu hiipi hiljaa pois huoneesta, saadaksensa rauhassa avata pakettinsa. Kirjan se sisälsi ja kirjan nimilehden sisäpuolella oli kirjoitettu: "Kohta tulen perimään puhjennutta ruusuani". Sillä välin kävi etehisen ovi ja Erkki kiirehti katsomaan, kuka sinne tuli. Olikohan se ehkä joku, joka häntä tahtoi kesken joulu-iloa sairaan luo?
Olikohan isällä yhä vielä enemmän voimia kuin Heikillä? Ja ensi kertaa Heikki tunsi Liisaakin lähestyneensä, vaikka tässä ei ennättänyt sanaakaan vaihtamaan. Mutta työskentely siinä vierekkäin toi heidätkin parissa hetkessä lähemmäksi toisiaan kuin he milloinkaan ennen olivat olleet. Kaikki turha häveliäisyys oli paennut ja väli työväenkin kanssa kuin taiasta selvinnyt.
Hän näytti olevan täydellisesti perehtynyt talon liikeasioihin ja vastaili mitä erilaatuisimpiin kysymyksiin, niin että kuningas alkoi vihdoin kummastella olikohan tämä eterinen »puoti-enkeli» ehkä perillä englantilaisen kaikista salakujeista ja vehkeistä.
Hänen palattuaan iltasella hotelliin sanottiin hänelle, että herra Paulin puolesta oli kyselty häntä ja että oli luvattu tulla uudelleen seuraavana päivänä. Veri tulvahti Jeannen sydämeen ja hän ei ummistanut silmiään koko yönä. Olikohan se hän? Kyllä, hän se oli varmasti, vaikk'ei Jeanne voinut päättää häntä siksi niistä merkeistä, jotka hänelle annettiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät