United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tämä oli Papulan sillalla, minä jätän sen tänne", sanoi poika. "Hywä Jumala!" huusi äiti säikähtyneenä, "se oli Olgan huiwi, hän on hukuttanut itsensä!" Molemmat wanhemmat syöksiwät ulos ja lähtiwät pian juoksussa jaloin rientämään Papulan sillalle. He oliwat tuskin ehtineet pihan yli ja portista ulos, kun joku ajoi heille wastaan, ja he wäistyiwät syrjään, päästäksensä ajajan ohitse.
Se hänelle suotiinkin ja hän otti siis Olgan luoksensa ensin Parisiin ja sittemmin Italiaan, jossa hän pääasiallisesti oleskeli. Tässä Malvida von Meysenbugin muistelmien ääriviivat, mutta niissä on paljon enemmän kuin tavallisessa elämäkerrassa, sillä niissä kokonainen aikakausi taisteluineen ja harrastuksineen astuu lukijan eteen.
"Minä tahdon tanssia sinun kanssas," sanoi hän käskevästi. "Minä olen väsynyt", vastas Olga kylmästi. Kreivi Vasili nojautui takaapäin Olgan olkapään ylitse. "Kaikki silmät ovat tähdätyt sinuhun", kuiskasi kreivi hätäisesti. "Taivahan nimessä, älä herätä huomiota!" Olga nous oitis jalkeillensa.
Mutta naisen jalous ja korkeus ei saa taipua miehen kurjuudelle ja itsekkäisyydelle." "Miss' olet ollut?" kysyi André, kun hän pian sen jälkeen meni Olgan sivuitse franseisin vuorossa. "Minä olen koettanut tehdä hyvää vähäsen siellä, missä sinä olet tehnyt pahaa," vastasi hän matalasti. "Mit' olet uskaltanut?" "Minä en ole mitään uskaltanut," sanoi hänen vaimonsa.
Samaan aikaan, kun Thorsenille lähetettiin runoelmain ensimmäinen vihko, sai hän myöskin tiedon Andrén kihlauksesta kreivi Vasilin tyttären Olgan kanssa. Ihmeellinen, mutta helposti selitettävä hämmästys kohtasi tuota vaatimatonta miestä, ajatellessaan tätä tulevaa, hienon hienoa miniäänsä.
Täti kuunteli niin ihmeissään, ettei tiennyt mitä ajatella. Olisi ihan voinut uskoa kaikki todeksi, jos olisi ollut umpisokea, ettei olisi nähnyt heillä olevan äitinsä röijyt! Ja niin vakavana ja vähintään arastelematta Lyyli valehteli vasten silmiä. Ja vielä Josefiina muka heille ennemmin kuin muille, kun oli heidän kumminsa! Eihän Josefiina ole teidän kummi. Onhan hän Olgan kummi.
Mutta he eivät välittäneet tädistä eikä hänen käskystään, vaan menivät Olgan luo näyttämään kevättakkejaan. Sinne mennessään huomasi Hanna, että Olga joka oli suurempi heitä olisi mukava rouva ja he hänen tyttäriään ja mentäisiin johonkin. Olga heti suostui heidän esitykseensä.
Hanna seisoi pian pukeutuneena Olgan edessä ja tottuneella silmällä tarkasti tämä leninkiä joka haaralta. »Ihan hyvä», uudisti hän, »poimut vaan muutettavat tynikassa, niitä ei enää pidetä tuolla tavalla. Anna neulaa, lankaa ja sakset, minä ne kohta laitan.» Polvilleen hän laskeutui Hannan viereen, ratkoi ensin ja poimutteli sitten uudelleen.
Kun Lamik Rikkut näki lapsensa, lankes hän polvilleen. Hän riipas lakin päästään ja kätki kasvonsa. Iloa säihkyvin silmin kiiruhti Seimke Olgan luo takaisin. "Lapsemme on vapahtanut hänet," riemuitsi hän. "Hän katuu ja tunnustaa!" Lamik Rikkutin katumus oli yhtä raju kuin hänen rääväämisensäkin oli ohjaton ollut. Oli kauhea yö. Lamik Rikkut ei saanut unta.
Silloin saapui yhtäkkiä kirje Alexander Herzeniltä, jossa tämä pyysi Malvidaa uudestaan rupeamaan hänen tytärtensä, erittäinkin pikku Olgan kasvattajaksi. Malvida taisteli aluksi itsensä kanssa.