Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ja hänen editsensä aukeni tie taajassa väentungoksessa. Hänen olemuksensa oli teeskentelemätön. Olipahan niinkuin ainakin vanhus, joka tuntee kohta päättävänsä raskaan päivätyön. Mutta varmuus oli hänen esiintymisessään, joka ilmaisi selvää tuntoa siitä, että hän oli tuon ympäröivän väkijoukon voimakas hengen johtaja.
Oi jospa tässä miehessä, jonka silmistä loimuaa taivaan salama, hänen olemuksensa perustana ei olisikaan Jumalan vanhurskaus, inhimillinen jalomielisyys, totuus ja lempeys silloin vapisisin maailman puolesta. Mutta hänen voimansa iloitkaamme sen kuullessamme on oikeudentunnon, urhoollisuuden ja säälin summa, joka hänessä asuu.
Paitsi tietysti yhtä. Hänen kuvansa kimmelsi vienolla tähdenloisteella sydämensurun varjosta, surun, joka vähitellen oli koko hänen olemuksensa kietonut mustiin käärinliinoihin ja jota ei itse pyhä, sovittava sotakaan ollut voinut haihduttaa.
Johannes oli tuntenut siinä silmänräpäyksessä, että Carmela rakasti häntä. Mutta myöskin hänen oman olemuksensa läpi oli kulkenut kultavirta. Oliko hänkin niin nuori siis? Saattoiko hänkin ehkä vielä rakastua?
Mutta hän ei huomannut, että kreivitär oli vaalennut marmorikuvan kaltaiseksi, eikä nähnyt, miten hän haparoiden ojensi kätensä, tukea etsien, ja miten koko hänen olemuksensa ikäänkuin leimahti mielenliikutuksesta.
Tästä kai johtunee, että minä niistä harvoista kerroista, jolloin hänet näin, niin selvästi muistan hänen hienot, uurteiset kasvonsa, hänen hiljaisen eloisan olemuksensa ja hänen valkoisen huntumyssynsä.
Kuukautta myöhemmin on hän Runebergin kanssa Siréneillä ja se tunne, joka lähivuosina niin kokonaan oli kahlitseva hänen sisimmän olemuksensa, on väkevässä väreilyssä sinä iltana. Se on vähää ennen joulu-aattoa. Kolme, neljä tuon nuoren, kauniin rouvan ystävättäristä oli päättänyt istua ylhäällä koko yön joululahjoja ompelemassa.
Päivät, jotka maalla olivat olleet niin loputtomat ja pitkät, lentävät nyt nopeasti ja vaihtelevina, Emilien tehdessä tiheitä käyntejä Porvooseen, jossa hänen tunteensa joka kerralla saa uutta ravintoa jokapäiväisestä kosketuksesta Runebergiin, joka jälleen on vallannut koko hänen olemuksensa. Näistä päivistä punoutuu kolmesataa kuusikymmentäviisi epätasaisesti loistavaa rengasta käsittävä ketju. Ja niin alkaa uusi vuosi 1854. Eräästä noista monista käynneistä Runebergin luona hän kirjoittaa 8 p:nä toukokuuta samana vuonna: »Menin siis sinne toisen kerran saadakseni lukea rehtorin puheen. Ei kukaan nähnyt, kun tulin.
Siinä ei voi erehtyä; onnettomammilla ja köyhimmilläkin on olemuksensa pohjalla kauneusaarre, jota he eivät voi hävittää. On vain opittava siitä ammentamaan. Kauneuden pitää tulla jokapäiväiseksi juhlaksi eikä jäädä elämän satunnaisuudeksi.
Mutta heti kun Nehljudof oli kuiskannut: »Katjusha!», hypähti tämä pystyyn, tuli oven luo ja suuttuneena, kuten Nehljudofista näytti, alkoi pyytää häntä lähteinään. No miltä tämä näyttää? Voiko nyt näin? Tädit sattuvat kuulemaan, puhui hänen suunsa, mutta koko hänen olemuksensa puhui: »minä olen kokonaan sinun.» Ja tämän vaan ymmärsi Nehljudof. No, avaahan hetkeksi vaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät