Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Rukoile vanhempies puolesta: Jumala siunaa armollas Mun äitiän' ja isään', Valaise heitä neuvollas, Ett' ei he eksyis missään; Sä kotiamme suojele, Ja vanhempamme varjele, Heit' iloit' ikävissään. Rukoile sisarustesi puolesta: Me saman rungon vesaset Olemme siskot, veikot, Suo oomme yksimieliset, Vaikk' olemmekin heikot, Vieroita eripuraisuus, Ja väliltämme riitaisuus, Kukista pahat peikot.
"Kuitenkin, serkkuni", sanoin minä, "vaikkapa me miehet olemmekin ansaitsemattomat syntiset, taivutte te naiset toki joskus armeliaisuudesta ottamaan jonkun meistä". "Sitä en minä saata tehdä; tosin kyllä minäkin olen sitä koettanut, mutta se oli aivan mahdotointa.
"Oletko siinä taas ... ainainen hälppä...", tokasi äiti. "Tuo häntä nyt on ainahinen..." murahti isä. "Antakaa lapsen puhua me olemmekin wanhat tuttawat", puolustelin minä tyttöä. "Sen me jo tiedämmekin, pikku Tiina on puhunut kaikki", sanoiwat isä ja äiti yhteen ääneen. "En minä ole kaikkia puhunut ... en, en, en", sanoi tyttö, kiekkuen toisen jalkansa nojassa kahtaanne päin.
Jos vielä lisäämme, että Helmi oli olennoltansa sangen viehättävä, teeskentelemätöin ja avosydäminen, niin olemmekin saaneet täydellisen kuvan matami Raskin "enkelistä," josta hän Antti-maisterille oli niin suurella lämmöllä puhunut.
»Sitä et koskaan saa elävänä nähdä etkä tietää», vastasi ritari. »Mene tiehesi rauhassa, hyvä mies. Me olimme hulluja, kun läksimme estämään teidän matkaanne, mutta siitä me olemmekin saaneet rangaistuksemme; sillä sinä olet saanut aikaan enemmän turmiota, kuin mitä koko joukkosi hengellä sekä omallasikin voisit palkita.
Minä en tiedä mitään noista seikoista, sanoi vihdoin johtajatar; mutta vaikka olemmekin niin kaukana hovista ja ulkopuolella kaikkia maallisia mielenkiintoja, on meillä kumminkin sangen surkuteltavia esimerkkiä teidän kertomustenne todenperäisyydestä: eräs meidän hoidokkaitamme on saanut varsin paljon kärsiä kardinaalin kostoa ja vainoa.
ANNI. Tämän nimi on Anna-Maija, tämän Anna-Kaija, tämän Anna-Liisa ja minun nimeni Anna aina onni. HUOTARI. Mutta mehän olemmekin vanhoja tuttuja! Et taida muistaa? ANNI. Tottahan toki! Yritit minua kosimaan, mutta keskeytyi. HUOTARI. Hyväpä kun muistutit, että voin nyt jatkaa. ANNI. Ensin sinun on kosittava sisaruksista vanhinta.
Ne ovat ensin arkoja, kyyröttävät nurkassa eivätkä uskalla tulla ottamaan, ennenkuin olemme kiivenneet yläsillalle ja sieltä tirkistämme lattian raoista. Sitten ne vähitellen kesyttyvät ja uskaltavat ottaa maasta, vaikka me olemmekin sisällä vähän matkan päässä.
Olemmekin isän kanssa tuumineet, että syksyllä muuttaisimme Helsinkiin; siellä sitä kuuluu sentään aina saavan paremmin työn ansiota. Luuletko? Epäilen minä vain. Kyllä täällä vähemmällä toimeen tulee. Jos tulot ovat tavallaan niukemmat, niin saattaahan täällä lehmän pitää, kun ahkeraan kokoo lehtiä talven varaksi.
Eikä halainnutkaan tämä ruostalainen Harlus olla suomalaisena kreivinä, mutta tahtoi tulla venäläiseksi aatelisherraksi ja piirtikin nimensä kultaiseen kirjaan. Niin, sieltä asti se on Harlovien alku!... Ja siitä samasta syystä me Harlow'in suvun jäsenet olemmekin kaikki valkoverisiä, vaaleasilmäisiä ja puhtaita kasvoilta kuin pulmuset."
Päivän Sana
Muut Etsivät