Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Mainittakoon tässä Oksasen runoista vielä Lähteelle kadussa, Syksytoiveita, Palannut runotar, Kynälampi, Joulupuu ja Pikku Annan kuoltua. Suomennosten joukossa tavataan nuo mestarilliset käännökset Schiller'in tunnetusta runoelmasta Laulu kellosta sekä latinaisista virsistä Marian murhe ja Koston päivä.
Oksasen kautta oli tähän jo ennen häntäkin varsin kukoistavaan kansalliseen laulurunouteen, paitsi muuta, tullut lisäksi sytyttävä »sakene» valtiollisesti itsetietoista suomalaisuutta, Kiven kautta taas sen alla asuvan raamatullisen ja kalevalaisen suomalaisuuden ensimmäinen suuri, yksilöllinen elämäntunnustus.
Ilon ylistyslaulu. Ken laakerit saada sois Uron uijahan, maineikkaan, Nuo lehvät, mi kuihtuu pois Hänen haudallaan? Ken oksasen tohtisi taittaa ainoon, Ja suojelushaltijat vaatia vainoon? Niin, laakerit pyhät on nuo, Jotk' urhollen taistonsa suo; Mut kuihtuva ruusunen riemun mailla Oma orjan ja vapaan on yhdell' lailla.
Oli siinä Suomen kansan historia, oli siinä Oksasen ja Suonion runot ja moniahta vuosikerta Uutta Suometartakin. Hiljaista tyytyväisyyttä tiesi tuvassa kaikki. Yksin sairas äitikin, joka ei moneen vuoteen enää ollut kyennyt nousemaan vuoteeltaan hänkin näytti iloiselta ja tyytyväiseltä. Veljen ja sisaren välillä vallitsi mitä hellin rakkaus.
Eihän ollut kysymys muusta kuin kielestä ja siksi saivat Oksasen säkeet jo heti alusta erikoisen kielipoliittisen värityksensä. Itse hän kyllä käsitti suomalaisuuden asian paljoa syvemmältä.
Päivän Sana
Muut Etsivät