Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Se auttava oksa on löytynyt! Se löytyi jo samana päivänä, jolloin viimeksi kirjoitin. Istuin iltapäivällä ruokasalissa odotellen kahvia, kun Kaisa touhuissaan tulee huoneeseen, rämistellen tarjotinta. Näin kohta hänen kasvoistaan, että jotain erikoista oli tapahtunut. Eikä minun tarvinnut tiedustella. Se puhkesi esille kuin tulva.
Kristityt olivat pihan puolella ja niiden tunnusmerkkinä oli napinreikään pistetty havun oksa. "Missä kenraali on?" kysyi joku kristittyjen joukosta ja katseli samalla levottomasti sinne päin, josta vihollinen oli tulossa. "Herra kapteeni! hän on ruokakaapilla voileipää syömässä", vastasi toinen ja nosti käden lakin reunaan, asettuen samalla asentoon.
Minä olen jo kolmekymmentä vuotta käynyt mykkänä odottamassa, isäsi oli liian heikko, hän ei voinut mitään tehdä. Veljesi olisi sen tehnyt, mutta hän otettiin minulta pois. Sun on nyt vuoro, Vigleif, etkä sinä ole kuiva oksa vihannassa puussa". "Mitä minun siis pitää tehdä?" kysyi Vigleif äkkiä, imettyään hetken aikaa huuliansa ja vastattuansa myönnyttävästi kaikkiin äidin sanoihin.
Mutta ei olisi ehkä sittenkään mitään mahtanut, jos ei olisi kiivaudessa kirotuksi tullut. Ei saanut sitä enää koskaan takaisin. Mutta olkoon, parempi, että ajoissa mätä oksa katkesi ennenkuin suureksi sukeusi ja koko heimon turmeli. Jo oli turmellutkin. Tieto siitä, että pappi oli tietäjän oman pojan vienyt, ei ollut salassa pysynyt.
Ja hänen istuessaan konttorissaan työhönsä syventyneenä saattoi yht'äkkiä pieni oksa tai karviaismarjaraakale tulla tupsahtaa suoraan hänen papereilleen. Alette seisoi piilossa avatun ikkunan alla tai pisti päänsä esiin silmiä myöten ja nyökkäsi hänelle, jos kuka oli hänen luonaan. Miten keveästi hän liikkui hienoissa avokengissään ja miten kaikkea muuta ihanampaa oli olla näin yhdessä!
"Me tarvitsemme rakastaa Jumalaa enemmän", vastasi Maria nöyrästi, vaan juhlallisen vakaisesti; "me tarvitsemme palvella Häntä uskollisemmin ja muistaa aina Hänen läsnäolonsa; meidän tarvitsee tulla totisesti yhdeksi Kristuksen kanssa, niinkun oksa viinapuun kanssa; meidän tarvitsee yhä yksivakaisemmin rukoilla Pyhää Henkeä.
Stepan! mene ja tuo minulle hyvä ja tuores koivun oksa. Odottakaa, isä, minä kerron kaikki. Minä juoksin tänään pihalla, ja sisareni Maria Kirilovna aukasi ikkunan, ja minä juoksin sinne, ja sisar pudotti vahingossa sormuksen, ja minä kätkin sen koloon, ja ... ja ... tämä keltanaamainen poika tahtoi varastaa sormuksen. Vahingossa pudotti, ja sinä tahdoit kätkeä... Stepan! mene tuomaan vitsat.
Sitten kun ottaa siitä sen jäniksen, pitää vielä kerran taittaa kolmikantainen näreen oksa ja panna molempiin korviin ... ja tiesi hänen, mitä kaikkea sitten vielä täytyy tehdä! Ja Jorma nauroi niin makeasti, että vesi silmään kihosi. Mutta sitten hän suuttui, kun taas muisti, mitä Panu oli sanonut: Ja näitä mielettömyyksiä niitä nyt korotellaan Väinön tietoja ylemmä!
Nuo humisevat puut, Marin vanhat ystävät, ovat kyllä vielä yhtä vakavia, ystävällisiä kuin ennenkin, mutta niitten rungot ovat muuttuneet rösöisemmiksi, moni oksa, jolta peipponen ennen Marille pilpatti, on kuivunut ja sen sijaan on ylemmäs uusia vielä mahtavampia ilmaantunut; pieni pelto, jossa ennen niin kaunis oras rehoitti, on ahoksi muuttunut; kaunis koivikko on sen nyt peittänyt, sinne tänne ovat ahkerat muurahaiset perustaneet uudisasutuksen ja näkyvät oikein hyvin jo perehtyvän uudessa kodissaan... Ja minkä näköisenä on itse tölli!
Ja hän, tuo ylhäinen, mi tutkimalla mua oksa oksalt' oli vienyt lehtein lähelle viimeisien, jatkoi jälleen: »Jumalan armo, joka mieltäs hellii, avannut tähän saakka puhumahan on suusi, mitä puhua sen sopii. Hyväksyn siis, se mit' on julki tuonut; mut nyt sun täytyy selittää, mit' uskot ja mikä syy sun uskomaan on saanut.»
Päivän Sana
Muut Etsivät