Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kuitenkin oli Ojamylläri viime-aikoina käynyt Kirja-Tiitsulle hiukan ystävällisemmäksi, joka siitä ylpeänä usein sanoi Anttonille: "Saatpa nähdä, kummi, saatpa nähdä, hän palaa kuitenkin vielä, jos vaan yksistään koulumestarin Annankin tähden", ja niin puhui kiskuri irvistellen, niinkuin olisi hänellä jo ollut Ojamylläri vallassaan ja Jumala nähköön! veijari oli oikeassa.
Katsokaa, minulla on yksi sellainen rohto, ja vaikka kohta teidän Jaakko ensin murtaisi suutansa ja tuskittelisi se auttaa, ja se tässä on pääasia". Ojamylläri katsoi odottaen puhujaa silmiin.
Ei suinkaan siksi, että hän itse kirkkoon meni, vaan Ojamylläri ajatteli aina: "Pyhänä voin tehdä mitä tahdon" ja kun kaikki ylt'ympäri oli tyyntä ja hiljaista, voi hän paraiten porkata ja järjestellä laatikoissaan ja lippaissaan. No eikö Ojamylläri siis konsanaan kirkkoon lähtenyt? Lähtipä kyllä.
Sen verran kuin minä teidän Jaakkoa tunnen, se ei suinkaan peljätä häntä pienintäkään, ja sen jälkeen ottaa hän Annin vielä mieluisemmasti vaimoksi". "Oletko hullu!" huusi Ojamylläri pystyyn karaten. "Huoneet ja pellot, raha ja rikkaus yhdeltä puolen, ja tyhjä paljas kerjäläispussi toiselta puolen hänen täytyisi jo hullu ja tuhma olla, jos hän vielä sittenkin koulumestarin tyttären valitsisi!"
Ja ennenkuin Liisa parka sai sanan suustansa, tuli Ojamylläri möristen jäljestä: "Seis, onneton poika, seis, että ammun sinut maahan kuin hullun koiran" ja niinkuin nuoli oli hän kamarissa, jossa ladattu pyssy riippui seinässä vuoteen ylipuolella.
Yhtäkkiä sanoi eräs ääni yli aidan vanhalle miehelle hyvää päivää. Ojamylläri säpsähti ensin, kun näki Kirja-Tiitsun punaisen pään, sitte mietti hän itsekseen: "sinä tulet luokseni tänään kuin kutsuttu".
Muista sitä ja sääli minua vaimoparkaa, sinun toista äitiäsi! Luuletko, jos Jaakko elossa tulee takaisin, että vanha ahnas Ojamylläri lupaa ainoan poikansa kosia sinua? Sitä saat odottaa! Ennen lankeevat tähdet taivaasta ja nousee aurinko lännestä: sano mun niin sanoneeni! Mutta ethän niin tuhma olekaan.
Yksi kirkas tähti loisti aina kuitenkin Annan pilvisellä ja synkällä elämäntaivaalla: Liisan terveys tuli päivä päivältä lujemmaksi ja kaksi rakastavaa sydäntä haasteli nyt siitä, mikä heille oli kalleinta koko mailmassa. Ojamylläri riensi kyllä päivä päivältä yhä lähemmäksi hautaa sen saattoi joka lapsikin huomata.
Ojamylläri ei lausunut sanaakaan, mutta hän nosti nenäänsä, vihelsi kerran, ja niinkuin salama lensivät vankkurit ja hevoset lapsiraukkaa kohden, joka hämmästyen astui tien viereen. "Odota, odota veikkonen", mietti Kirja-Tiitsu, "sinulle ystäväiseni panen vielä kirpun korvaan, josta et äkkiä pääse".
Ei, se ei saanut tapahtua, sen estämiseksi oli hyvä neuvo keksittävä, mutta minkälainen? Sepä sen? Ja Ojamylläri mietti ja neuvoitteli turhaan niin yöt kuin päivät sekä oli sillä tapaa seitsemän päivää viikossa uriseva aviomies ja ilkeä isäntä. Niin tuli Antille kerran Kirja-Tiitsu mieleen, joka jo kyllä ymmärsi tehdä kaikkia vehkeitä ympäristössä.
Päivän Sana
Muut Etsivät