Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Sitte seuraavana päivänä sonni teurastettiin. Huomaattehan että se oli oikea sonni. HOFFMANN. Jätä jo sonnit, ja sano mikä sitä herrasväkeäsi vaivaa. Ovatko hekin siinä lentsussa? KATI VIRTANEN. Ei, ne ovat luntsassa. HOFFMANN. Se on sama tauti. Toiset sanovat luntsa, toiset lentsa, vaan oikeammin kutsuttuna on se nuhakuumetta. KATI VIRTANEN. Ei suinkaan. Sehän on eri tauti.
Jos tahdot, sano, Ett'en ma kultaa puutu. Katsos, tässä! APEMANTUS. Ei täällä kulta kelpaa. TIMON. Varsin hyvin: Se täällä nukkuu eikä pahaan lahjo. APEMANTUS. Mut missä makaat yöt? TIMON. Sen alla, jok' on yllä. Mut sinä, missä sinä päivin syöt? APEMANTUS. Siellä, missä nälkäni tapaa ruokaa, tai, oikeammin, missä sitä syön. TIMON. Voi, sentään, jos myrkky kuulisi minua ja tietäisi mieleni!
Sieppasi sen ja pisti taskuunsa. Eihän sitä nyt siihenkään voi heittää, hän mutisi. Mutta kumma, kuinka oudolle mielelle hän samassa kävi. Tuli aivan kuin vieraaksi omalle itselleen. Kaikenmoisia ajatuksia tai oikeammin kuvia risteili hänen päässään. Noita kymmenmarkkasia hänellä oli aina edessään, jos minne katsoi.
Taivas on pimeä ja tyhjä ei yhtäkään silmää eikä yhtäkään sydäntä enään olemassa ole. Kaikki on kuollutta eli oikeammin: kaikki katoaa paitsi murhe musta. Kenties olette joskus huomannut, millä merkillisellä tavalla kaikki syvämielisemmät jumalais-tarustot alkavat. Alussa nähdään valoisan ja lämpimän, jumalallisen peri-ajatuksen taipuvaa alas pimeän, sumuisen alku-ainehen puoleen.
Hän tunsi sen. Tämä Helsingin elämä oli niin kuluttavaa monessa suhteessa. Ja kaikkein enin kulutti tämä toivoton, kalvava tunnontuska ja tämä tulokseton taistelu, jota hän ei käynyt edes täydellisen tappion välttämiseksi, vaan ainoastaan sen viivyttämiseksi. Kaikki se, mitä hän ennen pelkäsi, se oli nyt toteutunut. Tai oikeammin nyt hän kokemuksesta tiesi, mitä ja miksi siiloin pelkäsi.
Olikohan mahdollista, että ennen tai oikeammin äskettäin niin suosittu kirjailija olisi kokonaan unohdettu lukuisassa ystävä piirissä, joka häntä oli ympäröinnyt, vaikka hän vankeudessaan ei ollut kuullut heistä sanaakaan.
Mutta kun tämä Kaisaparka joutui leskeksi kolmen pienen lapsen kanssa, niin entinen rovasti, eli oikeammin rovastinna, otti tämän siihen Jahtirannan mökkiin asumaan ja siinähän tämä on nämä leskivuotensa elänyt, kuni herran kukkarossa. Ja entinen rovasti jos olisi elänyt niin rovastinna kyllä olisi Kaisan ihan sylilapsenaan kantanut elämän halki, se niin piti tästä Kaisasta.
Me tiesimme vaan, että tuuli vei meidät etelää kohti ja että me tällä aikaa olimme satoja penikulmia laivain tavallisesta kulkuväylästä. Kolmantena yönä tahi oikeammin varhain neljännen päivän aamulla, minä menin alas, vallan uupuneena työstä, vähäksi aikaa lepäämään, jättäen kapteenin ja ensimmäisen perämiehen laivaa ohjaamaan.
Asia tuli sinulle odottamatta? kysyi Soisalo varovasti. Aivan, vastasi Antti vilpittömällä katseella. Kaikki oli järjestetty valmiiksi minun selkäni takana. Pahoin pelkään, että siinä ovat hänen sukulaisensakin olleet pelissä mukana. Mutta syy? Onhan täytynyt olla joku syy! Minä en tiedä, vastasi Antti väsyneesti. Taikka oikeammin, minä en kehtaa sanoa sitä.
Mutta myöhään illalla, kun Bengt vielä istui huoneessaan ja kirjotti, tuli Ester, jonka hän luuli menneen levolle, hiipi sisään, pani pois hänen kynänsä, otti hänen kätensä omiensa väliin ja kuiskasi kumman liikutetulla äänellä: "Bengt, minulla on jotain sanomista ... tai oikeammin kertomista ... en ollut ajatellut puhua siitä tänä iltana, mutta minusta ei minulla ole oikeutta kauemmin vaieta ... tule, istu viereeni hetkeksi."
Päivän Sana
Muut Etsivät