Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Suus' vaikeni, sun hymysi katosi Ja kyynelpilvi kasvojas' peitti; Kuin varjo veretöin olit päivillä, Kuin korvessa tuuli kuljit sa öin. Niin aamun' eräänä tulit yksinäs' Sä jälleen, salaa terävän nuolen Oihonnan kiiltäväst' otit viinestä; Rintaasi sä työnsit syvälle sen.
Kotvan arveltuansa Näin hän vastasi viimeinkin: "Vapaan mereltä sain Oihonnan, Vapaudess' eli siellä jo hän. Täällä leikkinyt on hän Lapsuuden iän vapahan. Niinkuin tuulonen aaltoloilla, Tuokse nurmikon ollut hän on, Ollut kuin säde kirkas Yössä eloni sammuvan. Wapaa olkohon lento tuulen, Tuokse ilmoja liitäköhön, Sateell' olkohon tiensä, En Oihonnaa ma pakota.
Hän vaikeni. Neidonpa Nous' ruskon vivahdus kasvoillen. "Miks' uhkaa," kysyvi, "maatas' Oihonnan sankari nyt?" Morannal se lausui taas: "Mull' aarre on, sitä vaatii hän. Sen kuuluks' laulu on tehnyt Ja häntä houkuttanut. Oi tytär, hän sanoa Näin käski: "Merellä kulkenut Oon helteen hehkuvan maita Ja maita talvisen jään;
Sä usein näillä vuorilla vaelsit, Kun illan hohtehess' oli seutu Ja neitos' raikas, kutsuva torvi soi. Oihonnan sa täällä tapasit myös. Ken hänet näkee, joka ei unhottais' Mit' elämäss' ol' onnea ennen? Mä sua katsoin, sinä Oihonnaa vaan; Mun kuihdutti se, sun nostikohan?
Mutta olisi ollut parempi, jos en ollenkaan olisi nähnyt sitä. Arvostelu saa ja sen täytyykin tässä suhteessa olla ankara, sillä kyllä oli uskallettua ja ylenmäärin rohkea yritys edes koettaa ilmentää Oihonnan kuvaa sekä moniaita muita Fjalar-runoelman ihanteellisia hahmoja, sitä suuremmalla syyllä, kun niihin liittyi toiminta ja lausunto, jotka minun mielestäni ja usean muunkin epäonnistuivat.
Yöll' aallosta sain ma tuon Kun kerran jouluna rantausin Kupeelle Fjalarin linnan Ja Vidarkallion luo. Oo laupias hänelle, Sä, jonka laupeus kuulu on. Hän on se ainoa, multa Ken saanut iloa on." Kun kuningas kertoi noin, Oihonnan silmä se kyyneltyi. Mutt' kohden näkyjä muita Se lensi kirkasna taas.
Päivän Sana
Muut Etsivät