Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
»Kävin sinua hakemassa meille», sanoi Lyyli, »mutta kuulin, että teillä on vieraita; et nyt taida tullakkaan.» »Odota vähäisen, kohta tulen sanomaan, tulenko vai enkö», vastasi Kaisu ja riensi sisälle.
Hän ei herää ennenkuin myöhään päivällä! virkkoi rouva hetkisen kuluttua. Niinpä siis lähden yksin kotiin! sanoi Adelsvärd ja löi piirustuskirjansa kiinni kääntämättä häneen katsettaan. Kotiinko nyt? kysyi rouva ja lisäsi hiljaa, himmeällä äänellä: Onko siellä joku teitä odottamassa? Ei minua kukaan odota! vastasi Adelsvärd. Pankaapa vähän puita uuniin! pyysi rouva.
Elä pane määrää Herralle, vaan tyydy hänen kaikkiviisaan tahtonsa alle. Elä myöskään anna orjuuden itseäsi voittaa Iskariotin tavalla epäilläksesi syntiesi tähden, vaan odota, odota ja usko armon auringon Ristuksessa sinua valaisevan, kun Herran aika on tullut.
En odota kirjettäsi, vaan jos et kolmen päivän kuluttua ole täällä, niin lähden luoksesi. Ja sinä tottelet nyt minua!» Vastaukseksi neiti Smarin sai itsensä Esterin. Ja koko päivän iltamyöhäiseen asti oli yhtämittaista maanjäristystä. Kaikkialla kolisi ja paukkui, kaatuili ja putoili, missä vain Miina liikkui.
»Kuule Vennu! sinä luulet olevas kaikkien herra ja holhooja, mutta odota... Joko minä taikka sinä...» »Ahaa!» huusi Vennu kamalasti nauraen. »Hoi Ella, nyt lähdetään!» Hän tempaisi nukkunutta toveria kauluksesta, että tämä torkosi töllistelemään. Vennu rupesi laulamaan ja lattialla hypähtelemään, huonekalut tärisivät. Esa oli istuutunut tuolille.
JUSSI. Olutta sinun pitäisi juoda, tai portteria. MAIJU. Ei, vettä minä ennemmin HANNA. Tässä. MAIJU. Kiitos. Se teki hyvää. JUSSI. Mutta et sinä ole oikein iloinen. Luulin, että sinä nyt kohoisit vähintäkin seitsemänteen taivaasen. MAIJU. Odota, veli hopea, ehkä tästä vähitellen kohoankin. Ja menen yksin tein ylös aina seitsemäänkymmenenteen. Mitäs silloin sanotte?
Ensimäinen aamunkajastus valaisi sen verran, että hän saattoi lukea. Mutta kirjaimet vilisivät hänen silmissään. Ainoastaan sieltä täältä tarttui irrallinen lause yksinäinen sana hänen mieleensä. »Odota hetki, jolloin sinua kutsun ikävöiden nuoruuden aika onnellinen!»
Hän käskee myöskin sanomaan sinulle, ja sen olin vähällä unhoittaa, että sinun sisaresi on seurannut Roomalaista, Publius Cornelius Scipiota, eikä tuota toista hyvin vaarallista miestä, se sinun piti saada tietää. Odota nyt, minä pyydän, siksi kun palajan; siihen ei paljon aikaa mene."
Odota, niin saamme ne kelvottomat kummankin. Niitä tietysti on kaksi."
Ensi alussa ei hän pitänyt sitä mahdottomana. Silloin tuli palvelia sisälle ja ilmoitti: "Katteini Bernhardin rouva." "Katteini Bernhardin rouva, kuka hän on?" kysyi kamreerin rouva; "katteini Bernhardin rouva?" "Vaiti, odota!" virkkoi kamreeri; "ahaa, hän on varmaan leski tuon Bernhard raukan, joka kuoli useampia vuosia sitten." "Mitä hän voi tahtoa?" sanoivat molemmat.
Päivän Sana
Muut Etsivät