United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun viskaali yhä ärjyi: Se vangitaan, minä käsken, että se vangitaan, varoitti Tuomas ryhtymästä sellaiseen kokeiluun, koska hänkin on miesväestä kotoisin ja on parasta ensin katsoa hänen nyrkkejään. Selittäkää ihmisiksi asianne ja näyttäkää meille paperinne, jos teillä sellaista onkaan. Jos se on lain mukainen, niin me tyydymme.
Se suututti taas sotamiehiä, he puivat jo nyrkkejään ja myrsky oli taas puhkeamaisillaan, kun samassa koko lauma lähti täyttä karkua juoksemaan satamaan päin. Kuului kanuunain pauketta; se oli Maria Eleonora, joka tervehti Korsholman linnaa. Kaikki, jotka vain Vaasassa kynnelle kykenivät; juoksivat satamaan näkemään sellaista outoa ilmiötä kuin suurta sotalaivaa.
Kartanolla hypähteli hän kohoksi ja puristeli nyrkkejään. Veitsen huomasi unohtuneen käteensä, mutta ajatteli että antaa sen olla siinä, se saapi nyt olla siinä. Hän hypähti uudella innolla, huitoen käsillään, ja yritti hihkaista oikein lujasti, mutta muisti, että talossa on muitakin. Hän muutti päätöksensä ja käveli hiljaa pihan päähän, nyrkit puristettuina.
Hetken perästä hän sentään riistäytyi irti tulevaisuusunelmistaan ja palasi todellisuuteen. Kas, nyt hän paikalla lähtee piispan puheille, ja illalla on jo sata päätä odottamassa kantotuolia. Ja olkoon sitten neittä kuljettamassa vaikka miten paljon orjia, vaikkapa pretoriaani-sotamiehiä!... Paras on vaan olla likenemättä hänen nyrkkejään, vaikkapa rauta-asussa... Mitäs vahvaa se rauta sitten on!
Nyt rupesi Vennu rajusti vääntämään päätä ja puremaan hammasta, nousi ylös ja nyrkkejään puristaen virkkoi: »Tuollaisista puheista annan minä aina selkäsaunan.» Hän näkyi ikään kuin punnitsevan voimiansa, sillä hän oli kovasti juovuksissa. »Nytkinkö?» Esa jo seisoi ja näytti melkein aivan selvältä. Vennu vielä seisoi pöytään käsin nojaten ja Ella nukkui.
Virginia tämän kaiken nähdessään kylpi kyynelissä, pusersi milloin äitinsä milloin Margaretan käsiä huulillensa ja sydämmelleen; mutta Paul, jonka silmät liekitsivät vihasta, puristi nyrkkejään ja polki jalkaa, tietämättä keneen ryhtyä.
"Katsokaa, setä, kuinka hän tarjoo itselleen lasia peilissä!" kuiskasi Liza isännälle. Gábor herra oli jo silloin niin täynnä naurua, kuin ylimmilleen kuumennettu höyrykattila silmänräpäys lisäksi ja se räjähtää rikki. Hänen iso liivinsä liikkui ylös alas, hänen olkapäänsä tärisivät, hänen kasvonsa hehkuivat tulipunaisina, hän pudisti yhteen hampaitaan, nyrkkejään, nyt heti heti paikalla
"Ah!" huokasi hän katkerasti "perältä onkin yhdentekevä, mikä tällaisesta tulee kuin minä ... joka kuljen yksinäni maailmassa ... niinkuin yksinäinen silli, joka on eksynyt mereen!... Up and dovn! ... eli pohjaan! eihän ole niin paljon väliä merellä!" ... hän painoi nyrkkejään ohimoihinsa... Saara Rördam'ille oli hän kylliksi kerskunut ... ja nyt oli hän siinä!... Ja kenen oli syy?
TAAVI. Antauduin ... sitä kernaammin tein sen, kun tuo kunnoton Pääkkölän Pertti, nyrkkejään häristellen, ylpeästi kehui kaikki voittavansa. AINA. Hänelle ... tuommoiselle kehnolle rentulle et toki voittoa jättänyt? Vai jäitkö kurjana tuon nahjuksen naurettavaksi?
Amalia vaaleni, Engebretsen punastui. Ainoastaan Pietari säilytti tyyneytensä. "Tuletko jo takaisin?" änkytti Amalia. "Tulen ja tesmällisesti sittenkin." "Tesmällisesti" oli matamin lempisana. Kun hän oli aikeessa käyttää nyrkkejään, oli hän aina jotenkin "tesmällisesti." "Täällä on vieraita, näen minä." "Niin," sanoi Pietari ja nousi tyynesti.