Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Silloin ei kysytä, mistä ase saadaan ja kuka sillä lyö silloin lyödään nyrkillä, silloin taotaan, niinkuin karthagolaiset muinoin, miekkoja porttien saranoista, liesien arinoista ja viimeisestä aurasta!
Mutta minä en kuullut Lazare setää, minä juoksin vaan. Saavuin taloon hengästyneenä, täynnä pelkoa ja toivoa. Riensin rappusia ylös ja kolkutin nyrkillä Babetin ovea, itkien, nauraen, pää aivan sekaisin. Kätilö raotti ovea ja tiuskasi äkäisesti minulle, etten saisi pitää niin suurta melua. Minä seisoin siinä häpeissäni ja epätoivoissani. "Te ette saa tulla sisälle", lisäsi hän.
Hän joi juomistaan, jotta hän taas voisi selvemmin ajatella; mutta yhä hullummin tanssivat kaikki hahmut yhteen ja tässä huumauksessa hän vihdoin nukkui; kun hän taas tointui, seisoi jo aamuaurinko taivaalla. Värvääjä-upseeri löi häntä nyrkillä olkapäähän ja huusi: "Ylös, kumppani! Etkö kuule rumpua? Nyt marssimme Herhorniin rykmenttimme luo.
Hän ei voinut sille mitään, hänen täytyi pitää ystävänsä puolta, koska Paul juuri hänen tähtensä oli joutunut näihin rettelöihin. He huusivat tuolla akatemiassa aikovansa antaa sinulle selkään, sanoi Leo; mutta joka vain sormensa ojentaa, saa nyrkillä vastaan.
Hän oli taas ilonen ja onnellinen. Kuinka elämä oli sentään helppoa ja miellyttävää, kun vaan pyysi anteeksi ja koetti aina tehdä niinkuin joku oikein hyvä ystävä tahtoi. Veturinkuljettajaksi, veturinkuljettajaksi, veturinkuljettajaksi!" ajatteli hän ja löi itseään nyrkillä otsaan varmemmaksi vakuudeksi.
Elonkipinä paisui rinnassani; mielessäni kaikui: minä en voi kuolla! ja äkisti kuin myrsky löin lujalla nyrkillä ensin sen, joka piti nuorasta, ja sitte kaikki muut, vedin nuoran mukaani ja puikahdin kuin sorsa koskeen. Seuraavalla viikolla seisoin Le Clairin edessä ja osasin kertoa hänelle kaikki, mitä hän halusi tietää.» Kirkkoherran sydän paisui ilosta ja ylpeydestä.
Kuului raskaita askelia portailta, joku hapuili kädensijaa, ovea lyötiin kaksi kertaa koko nyrkillä, ja sitten tuli sisään kippari semmoisena kuin hän oli ollut laivassaan sinä myrskyisenä sunnuntaina, jolloin Holt oli käynyt Vikin luona. Holt löi kätensä yhteen ja jupisi: »Hitto senkin vieköön! Hänet minä olin aivan unhottanut.» Hän ei päästänyt toista puhumaan. »Oletko sinä valmis?» hän kysyi.
Kas siinä, roisto, ja siinä ja siinä!» toistelin minä hakata mäikyttäen samalla itseäni nyrkillä olkapäihin ja reisiin sekä päästellen aina sekaan kokonaan toisella äänellä suomalaisia kirosanoja. »Mitä siellä on tekeillä?» kuului nyt äänekkäämpi kysymys aukolta.
Mutta olenko minä hassu, olenko minä ihan, ihan hassu? Mitä minä itken oikeastaan? Hän painoi vielä enemmän nyrkillä otsaansa. Painoi niin paljon kuin jaksoi. Ja sitten päälakea. Siellähän tuska enimmin tuntuikin. Ei auttanut. Itkeä hänen täytyi. Yhä kovemmin ja herkeämättä.
Mutta kuva oli tuota pikaa muuttuva toisenlaiseksi. Kartanonvouti kömpi ylös, ryntäsi Elliä vastaan ja iski häntä nyrkillä niin kovasti, että tyttö tajuttomana kaatui lattialle. Tuskan ja ahdistuksen huuto pääsi Inkerin sydämestä ja hän syöksähti ylös ... mutta samassa nimismies kävi kiinni häneen takaapäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät