Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Sieltä kuului viserrystä ja hälinää ja väliin naurun remahduksia. Sitten kumeita jysäyksiä, luultavasti tyynyistä, jotka lensivät ilmassa, ja kaksi pientä nyrkkiä hakkaili yhä vaan seinään. "Niin, niin", sanoi äiti hymyillen, "sano heille, että saavat tulla sisään. Muuten hakkaavat he reijän seinään." Mathieu rupesi nyt puolestaan takomaan seinää nyrkillään.
Entä tyttö, joka pitää pitkää, mustasilmäistä naista kädestä ... ja tuo sarkanuttuinen poika tuolla ... poika, jolla on hopearisti rinnassa? Ah! huudahti Albert, lyöden nyrkillään otsaansa. Hän oli päässyt kiinni erääseen lapsuutensa jo kauan sitten unohdetuista muistoista ja tahtoi nyt yhdellä lyönnillä tarttua niihin kaikkiin.
Ainoastaan yhden Shpalernajan vartioista, erikoisemman häijyksi tunnetun miehen, kerrottiin saaneen surmansa. Myöskin Vuoksi kertoi, että hänen osastonsa vartian oli vähällä käydä samoin. Se oli nimittäin yksi niitä, jotka pysyivät paikoillaan. Eräs hurjistunut "Jakobiini" oli jo nyrkillään iskenyt häntä vasten kasvoja, niin että nenästä ja suusta syöksyi veri.
"O Jumala!" huusi Helena hirmuisessa tuskassa; "he tulevat liian myöhään." "Yksi makaa tuolla alhaalla!" sanoi Silman, lyötyänsä ensimäistä niin voimakkaasti nyrkillään kasvoille, että tämä syöksyi alas pitkin kallion rinnettä. "He ampuvat", huusi Helena; "he toivovat ilmoittaa meille läsnäoloansa." Villit säikähtivät ja katselivat ihmetellen uutta vihollistansa.
Nyt nousi kreivi Lejonborg seisomaan. Inhoittavaa! Alhaista! Kauheata! huudahti hän lyöden nyrkillään otsaansa. Se toimekas henkilö, joka tämän kirjeen löysi, sanoi kreivi V., jätti sen eilen illalla tärkeänä aarteena hänen kuninkaallisen majesteettinsa käsiin. Hänen kuninkaallisen majesteettinsa...! vaikeroi Lejonborg.
Samassa Aamund löi nyrkillään pöytään niin että jyrähti ja senjälkeen hän ryntäsi ulos ovesta. "He, he!" nauroi isä hänen jälkeensä. "Se poika ei saanut turhan päätä, etusijaa... Hän ei ja'a, hän!" "Hänen täytyy kuitenkin tehdä se!" ärjäsi poika, joka tuvassa oli. "Tarkoitatko taloa vai tyttöä?" kysyi Lauri hymyillen. "Minä tarkoitan sitä, jota tarkoitan," vastasi poika.
Palata takaisin vanhempien luo hävetti häntä; hän juoksenteli koko päivän läpi metsiä ja peltoja ja löi nyrkillään kasvoihinsa, ikäänkuin olisi tahtonut antaa niille korvapuusteja siitä, että olivat liian kauniit, ja kun hän iltasella taas oli kaupungissa, ei hän itsekään tiennyt kuinka sinne oli tullut ja mitä tietä oli kulkenut. Hän kiersi torinkulman ohitse Ritari nimisen kadun kohdalla.
Hän löi nyrkillään otsaansa, käveli kiivain askelin edestakaisin, seisattui viimein yhä vielä itkevän Roosan eteen ja sanoi: "Miksi et sitte seurannut häntä, kun sinusta on niin vaikeata ottaa osaa isäsi kohtaloon? Olisihan hän sinut mielelläänkin ottanut täksi päiväksi ja huomeneksi, vaikka hän ehkä jo ylihuommenna olisi hävennyt kerjäläistyttöä!
Pitäen sitä nenäni edessä ja takoen vihaisesti nyrkillään sen kylkeen äyhkyi päällikkö: »Mitäs tämä? Itsekö, roisto, olet sitä tehnyt, kun lehmät ovat Savonlinnassa?» Niin hurjasti kuin minun sisälläni kiehuikin, onnistuin minä yhä edelleenkin pysymään näköjään rauhallisena sekä aloin selittää: »Mutta maistakaahan sitä piimää, niin huomaatte, että se on jo monen viikon vanhaa.
Mutta Kenonen ei ollut vielä lopettanut, kun Antti jo tarrasi häneen kiinni, alkoi mukiloida nyrkillään ja huusi: »Anna pois ne vaatteet tahi pääsi halkaisen!» »Auttakaa!... Se tappaa!... Ihalainen tappaa!» parkui Kenonen.
Päivän Sana
Muut Etsivät