United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ymmärrätkö? Ymmärrän, teidän majesteettinne! Hyvä. Ja kuningas kääntyi taas maakreivin puoleen leikillisesti puhellen: Uskokaa minua, ei olisi ollut viisasta uskoa tuota mustasilmäistä kaunotarta jollekin kuumaveriselle ruotsalaiselle. Tuo poika tuolla, hän on suomalainen, enkä tunne toisia hidasluontoisempia kuin he ovat; huonoja kavaljeereja, lämpenevät vasta vuosien kuluttua.
Niin, sanoi Kustaa Aadolf rohkealla suoruudella, joka sopi hänelle oivallisesti, minun kävi sääliksi, että neidin piti kävellä niin yksinään, ja tahdoin hankkia neidille sopivaa seuraa. Jos äidin sydän olikin taipuisa puolustamaan kaunista, mustasilmäistä, iloisen ja rohkeamielisen näköistä pahantekijää, niin kreivitär toki ymmärsi sen mestarillisesti salata.
Seuraavana päivänä ilmestyi tuntemattomalla tavalla tynnyri oven ulkopuolelle ja samalla salaisella tavalla täyttyi se joka aamu kylmällä lähdevedellä. Mutta mustasilmäistä Miss Marya suosittiin ja kunnioitettiin muullakin hiljaisella tavalla.
Milloin muisteli hän äitiään, jaloa uljasta kreivitärtä; milloin veljeään Torstenia, joka yhä vielä hengitti Ranskan hovi-ilmaa; milloin armasta Ebba-sisartaan, joka nyt oli nuoruutensa ensimmäisessä kukoistuksessa; milloin mustasilmäistä Eevaa, joka kenties jo oli unohtanut kuljeksivan ritarinsa; milloin Tukholman hovilinnoja; milloin Kungsörin metsästysmusiikkia; milloin lapsuuden muistoja Mainiemestä, jotka sekä Kustaassa että hänen sisaressaan olivat herättäneet katoamattoman rakkauden Suomeen.
Ei, minä pyydän teitä, älkää menkö enää lähemmä tuota kynttilänvaloa. Ketä te katselette tuommoisella tarkkuudella? Ah, ymmärränpä. Erästä naista ... vaaleata... viehättävän mustasilmäistä... Te ette vastaa minulle, herra kreivi. Suvaitkaa minun sanoa teille yhtä kohtelias sana kuin te minulle äsken!
«Pikku Afrika», siksi sanoivat lapset pientä mustasilmäistä Kapista tullutta naapuriaan seisoi kotinsa portilla, pienten Frankien sipsuttaessa ohitse. Petrea rupesi kiireesti juoksemaan, hänet kun valtasi vastustamaton halu tutustua pikku Afrikaan, ja hän tarjosi tälle niiaten kaakkupalasen vasustansa.
Entä tyttö, joka pitää pitkää, mustasilmäistä naista kädestä ... ja tuo sarkanuttuinen poika tuolla ... poika, jolla on hopearisti rinnassa? Ah! huudahti Albert, lyöden nyrkillään otsaansa. Hän oli päässyt kiinni erääseen lapsuutensa jo kauan sitten unohdetuista muistoista ja tahtoi nyt yhdellä lyönnillä tarttua niihin kaikkiin.