Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
MEFISTOFELES. (itsekseen). Tuo kuiva nuotti mua jo suututtaa, Taas tahdon pirua osoitella! (
Minun täytyy muistaa joka sana niistä, kun te olette pois mennyt." Mies pudisti päätänsä ja vastasi, mutta niin hiljaa ettei Kenelm kuullut mitään. "Sepittäkää nuotti niihin," sanoi nainen; "ja kun ensi kerta tulette tänne, laulan minä ne. Minä olen jo miettinyt päällekirjoituksen niille." "Minkä?" kysyi laulaja. "Rakkauden kiista."
Me lauloimme vanhoja ja uusia lauluja, mitä viisuja mistäkin opimme, ja laulettiin niitä minunkin tekemiäni, joihin yksissä mieliin keksittiin nuotti. Kun heränneisiin taloihin tultiin, veisattiin virsiä, ja niistä taloista annettiin meille parhaiten ruokaa. Vaan siivolla piti silloin olla, ja jos ruman sanan sanoi, niin heti käskettiin pois.
Se on niin vähä aika, mik' ihmisell' on tääll'; kuin vesipisaraisen tuon haavan lehden pääll'. Tuuli kun siihen käypi, se heti putoaa; niin ihmisenkin onni tääll' pian katoaa. Soma laulu, sanoi Liisa. Ja kaunis nuotti, lisäsi Viija, nousten istualtaan ylös. Viija oli nyt miehelässä ja häntä kutsuttiin nuoreksi emännäksi, joka nimitys kuului hänestä itsestään ensimältä hyvin oudolta.
Jumala tietää, kuinka aikainen se muisto lienee ollut, joka heräsi minussa, kun, astuessani eteiseen, kuulin äitini äänen vanhasta vierashuoneesta. Hän lauloi paraikaa jotakin matalalla sävelellä. Minä olin, luullakseni, maannut hänen sylissään ja kuullut hänen laulavan tällä tapaa itselleni, kun olin aivan pikkuinen lapsi. Nuotti oli uusi minulle, vaan kuitenkin se oli niin vanha, että se täytti sydämeni partaan tasalle; niinkuin ystävä, joka palaa, kauan poissa oltuaan. Minä päätin siitä hiljaisesta ja miettivästä tavasta, jolla äitini hyräili lauluansa, että hän oli yksinään, ja astuin varovasti huoneesen.
Muutaman kerran kun aikuiset katsoivat heitä, taputtivat lapset käsiään ja hokivat: »Isäpä tulee tulevana kesänä kotia, isäpä tulee tulevana kesänä kotia.» Aikuiset nauroivat, kun tahti ja nuotti oli niin mallikas. Pitkän aikaa lapset sitä samaa hankasivat, jolla aikaa aikuiset rupesivat taas puhelemaan eivätkä huomanneet lasten intosta, joka niillä oli vähitellen syntynyt.
Ja joka kerta, kuin hän näin tekee, antaa hän jälleen vähäisen, vähäisen osan Jumalan rakkautta, joka armahtaa meitä kaikkia. Ja joka kerta huomaa hän itsessään jotain siitä lapsesta, jonka Vapahtaja otti syliinsä ja jota Hän siunasi. Viheriässä metsässä. Lapset käyvät parittain metsään. *Nuotti*: »On mennyt aika vielä». Käy metsään vihantahan, Miss' on niin viileää.
Nyt laulettiin laulu, jonka nuotti oli mieltä kiihdyttävä, mutta jonka sanat olivat ihanat. Ensimmäinen värssy siis ilmaisi löytyvän lujan perustuksen pelastamiseen synneistä; toisessa värssyssä sanoo, että meidän täytyy tulla vapaiksi synnistämme, joll'emme tahdo joutua ijäiseen kadotukseen.
Syy sihen, että nuotti nykyisissä kansan lauluissa on sanan ylitse vallan saanut, on sama kun kaiken muunki yhteisen elämän muuttumiseen entisestä laadustansa.
BARTHOLO. Minun signalimenttini! Tuommoiset ihmiset luulevat aina puhuvansa sotamiesten kanssa. KREIVI. Luuletteko, että olisi peräti vaikea asia tehdä teidän signalimenttinne? Nuotti: Ici sont venus en personne. Pää kalju on, tutisevainen, Ja silmä tumma, talimainen, Rumempaa naamaa eipä näe, Kas selkä on kuin sarvet kauriin Ja pinta niinkuin paistonauriin, Vinossa toinen olkapää!
Päivän Sana
Muut Etsivät