Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Ja ainoastaan nuorukaiset, niinkuin te, voivat kuvailla, että mikään maailmassa muuttuu siitä, että tämä tai tuo tulee vallan päälle. Mutta kokemus opettaa, että kaikki, jotka pyrkivät vallan päälle, ovat samallaisia ja pyrkivät sinne samasta syystä. Mikäs sitten olot muuttaisi. Nuori herra kiihoittui niin, ettei hän voinut enää istua paikallaan.
Hän oli niin kaunis, että kaikkein kauniimmat nuorukaiset ja immetkin hänen rinnallansa olivat kuin keskinkertainen veistokuva Feidiaan teoksen rinnalla. Sentähden arvelivatkin muutamat, ettei hän ollutkaan ihminen, vaan ihmismuotoon puettu jumala, joko sitten itse Apolloni tahi nuori Dionyso jumala. Mutta päivän jumala se ei ollut, eikä myöskään viiniköynnöksillä seppelöitty Bakkho.
Jos luennoilla istuisi pari tusinaa hyvinkasvatettuja naisia, niin poistuisi varmaankin monta kujetta, joita nuorukaiset nyt, tehdäksensä opin hankkimisen hupaisemmaksi, professorien suureksi harmiksi harjoittavat.
Syksyn sulosuruinen valo kultasi luonnon sammuvalla loistollaan niinkuin rakkaus, joka kaikki voi, mutta joka nyt elämän rajalla sanoo jäähyväisensä. Nuorukaiset seurasivat miettivinä noita miehiä. Heidän sydämmensä oli täynnä kaikkea sitä, mitä olivat kuulleet. Semmoista ei kukaan muu ollut puhunut. Juhana katseli Yrjö Maunua: Kuka mielestäsi oli oikeassa? kysyi hän. Kyllä Löfving oli oikeassa.
Pappi tuskin oli ehtinyt lopettaa siunauksen ennenkuin väki syöksi ulos ja riemuten kokoontui nuoren vuorivuohen-ampujan ympäri, joka tuli pulskan nuorukaisjoukon seurassa Schnalferthal'ista ja Vintschgau'ista. Mutta vaikkapa toiset nuorukaiset olivat kyllä pulskat, ei kukaan voinut Joosepille vertoja vetää. Hän oli pitempi kaikkia muita ja niin kaunis hän oli niin mainion kaunis!
»Hän armon runsaan kyllä taivahisen Tää Barnabamme, lahjan ihmeellisen Sai sanan voiman moist' ei pappia, Ja käänsi monta, enin naisia. Hän suloinen kuin Joosef tottamaar, Myös häntä pyysi rouva Potifaar. Voi nuorukaiset, vaara suuri on! Me luultiin sentään, vahv' on Andersson, Hän taistelee ja voittaa pirun hän Mut pirun näimme voivan enemmän».
Sitten tie taas kulki monessa mutkassa jyrkänteen partaalla ja puolen tunnin kuluttua he saapuivat alas laaksoon. Ilta-aurinko loi viimeisiä säteitään kuusien latvoihin kun he söivät illasta yhdessä pienessä ravintolassa, jonka ikkunasta Jungfrau-alppi näkyi. Illalla veljeni kirjoitti kirjeitä, mutta sillä välin nuorukaiset kävivät kylää katselemassa.
Lauri oli herännyt useita kertoja, oli taasen nukkunut. Antti oli tullut kotiin ja molemmat nuorukaiset istuivat nyt sairaan vuoteen vieressä, kun Antero astui huoneesen. Lauri nukkui houreellista unta. "Noh?" kysyi Heikki kun näki Anteron. "Minä puhuin kauppiaalle sinusta.
Nuorukaiset hämmästyivät huomatessaan, että siinä oli kaadettuna kahdeksan hirveä. Heidän mielestään oli ajattelemattomasti tehty, kun oli kaadettu niin monta, paljon useampia kuin suomalaiset tarvitsivatkaan, He eivät lausuneet julki ajatustaan, mutta tämmöinen joukkoteurastus oli heistä inhottavaa. Tämä seikka juuri olikin yhtenä syynä ruotsalaisten vihaan suomalaisia vastaan.
Saarnan lopussa tapahtui jotakin tavatonta. Pappi puhui esivallasta ja sen kunnioittamisesta. Esivalta ei hänen mielestään turhaan miekkaa kantanut. Tosin oli jumalalle annettava, mikä jumalan oli, mutta etenkin keisarille, mikä keisarin oli. Asevelvolliset nuorukaiset kuuluivat ehdottomasti keisarille.
Päivän Sana
Muut Etsivät