Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Mutta sillä aikaa oli jo sekin, jolla oli yksi ainoa lehmä, ja joka kunakin päivänä oli tuonut vähemmin maitoa, vähitellen saanut tuomansa maidon enemmäksi kuin kenenkään muun, niin kuin nähtiin maitokirjasta; ja sai nyt koko päivän saaliin, nuin kuutisen leiviskää, ja enemminki voita ja juustoa yhteen puhkuun. Voinsa kukin sai kohta ottaa pois; kirnumaito ja juustonhera oli myöskin hänen.
"On kyllä, mutta Tuovilan Annako sinusta huolisi?" "Eipä tiijä, olenhan se minäkin nuin komianlainen poika. Kun mennä pyhänä olimme marjassa, niin tein minä Annalle ropposen ja Anna sanoi oikein ihaillen: kiitos Risto, sinä olet oikein nälli! ja minä poimin Annalle kourallisen hyvin kauniita vattuja, ja Anna sanoi: takki, nälla Risto!
Rouva Penttinen laittelee uutimia ikkunoihin, sitoo niitä ylös helakan punaisilla nauhoilla. Katsopas nyt sinäkin, Riikka, näitä kartiinia. Ja sano, mitä niistä tykkäät. Kommeet ovat kerrassa. ROUVA PENTTINEN. Valloovatko mielestäs hyvin? RIIKKA. Valloovat. Valloovat ihmeen hyvin. Mitenkä se rouva on ne soanunnahi nuin sievästi.
VALTER. Vaikka olisin sen kahdesti tehnyt! En huoli sittenkään. KAUPPANEUVOS. Kuinka suuri se vekselisi taas olikaan, joka huomenna lankee? VALTER Voi, minua onnetonta! KAUPPANEUVOS. Suuteletkos morsiantasi kädelle? Eihän sitä muijen nähe ruukata nuin pussailla. Soat tok' oppia vähä immeisten tapoja, jos mielit, että sovussa eletään. KAUPPANEUVOS. Elä suutu, lapseni. Täälläpäin on semmoinen tapa.
Toiset taas; pelkurit eli epäuskoiset ja ylpiäät, sydämmestänsä ylenkatsoivat tällaista puhetta, eivätkä sallineet että kouluttaja sen asian paremmin ymmärtäisi kuin hekään, sillä he häpesivät tyhmyyttänsä ja tahtoivat sitä muka peittääksensä olla paremmin ymmärtävinänsä. Vanhan Kappalais vainajan sijaan tuli uusi Pappi, nuori mies, nuin seitsemän kolmatta kymmenen paikoilla.
Monta asiaa oli, jota ei ensinkään ollut pantukaan ylös koko kirjoihin. Kyläkunnan oli velkaa nuin seitsemäntuhannen ruplan paikoille. Melkeen puolet oli Karhulan saatavaa, joka siitä otti intressiä kuusi sadalta, koska hän itse oli lainaksi saanut kolmea eli neljää vastaan.
»Niin on... Kyllä onkin työväkeä tarvis paljon on tässä töitä...», koetti hän vastata niin hyvin kuin taisi. »Ka niin, ja sen hauskempoo voan, kun vielä nuin vanahalla iällä. Onko sitä isännällä jo paljonnii ikkee?» Uutela pääsi ikäänkuin naurahtamaan: »Mitäs minulla vasta keski-iässä ei vielä täyttä seitsemääkymmentäkään.» »Paljo sitä meinootta elleekin», nauroi Rimpiläinen.
Passoo sitä näytellä tuttavilleen siellä Sysmässä. KAUPPANEUVOS. Hän sinua siis miellyttää? KERTTU. No, jo no tok! En muista ennen nähneinkään nuin kommeeta poikoo. Vai mittee tuumit sinä Ammaalia? TOINI. Pyydän Amelie. KERTTU. Niin, niin Ameli minun njät pit' sannoohi. TOINI. Sinua onnittelen, armas Gertrud! Sinä olet saanut turvan ja tukeen elämän ohdakkeisella tiellä.
Täällä on Kultalassa nuin sata taloutta.» »Se on tosi» huusivat talonpojat. »Kukin talous,» sanoi Toivonen, »saapi vuodessa kaksikymmentä syltää puita, paitsi risuja, yhteisestä metsästä.» »Tosi sekin on,» sanoivat Talonpojat. »Ja niin paljon tarvitseekin joka talous,» puhui Toivonen; »muutama enemmin, toiset taas vähemmin, jotka ruokansa tuottavat yhteisestä ruan laitoksesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät