Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Seppo kuuhuen kuvasi, takoi päivän valmihiksi. Noita nosteli halulla, kaunihisti kannatteli, kuun on kuusen latvasehen, päivän pitkän männyn päähän. Hiki vieri viejän päästä, kaste kantajan otsasta työssä tuiki työlähässä, nostannassa vaikeassa. Saipa kuun kohotetuksi, auringon asetetuksi, kuun on kuusen kukkuralle, päivyen petäjän päähän: eipä kuu kumotakana eikä päivyt paistakana.
Sitten ruustinna puulusikallaan nosteli mehukkaita vaaraimia suuhunsa ja väliin aina katseli ja käänteli lusikkaansa ja sanoi: Mikäs näissä lusikoissa, olipa tämä puusta tai hopeasta, kun on näin sievä ja puhdas. Kyllä minun pääni tällä eläisi, vaikka en muunlaista näkisikään. Kyllä sen puolesta, myhähti rovasti. Tässä talossa näytään elävän omillaan.
Nämä toimitukset olivat siinä, että pappi yhtämittaa ja katsomatta siihen, että hänen yllänsä oleva kullalla kirjailtu säkki teki estettä, nosteli molempia käsiään ylös ja piti niitä siinä asennossa, sitten laskeutui polvilleen ja suuteli pöytää ja mitä siinä oli.
Tämä oli jo huomannut opettajan, mutta koetti näyttää siltä, kuin olisivat olleet vallan vieraita toisilleen; sivistymättömiltä hengiltä onnistuu toki sellainen teeskentely aina huonosti. Hän nosteli biljardikeppiä ja oli tavoittavinaan pallia, joka oli biljardipöydän keskellä. Kouluopettaja seisoi paikallaan hänen vastapäätä, kun hän katsahti ylös, meni opettaja likemmäksi.
Hän hiipi hiljaa heidän keskellensä, nosteli pienillä kätösillään heidän raskaita kahleitaan ja huokasi syvään. Välistä hän tuli kädet täynnä rintasokeria, pähkinöitä ja appelsiinejä ja jakeli kaikki tuomansa näille onnettomille. Tuomo seurasi häntä mitä suurimmalla osanotolla. Hänestä tämä herttainen lapsi oli kuin taivaallinen olento.
Mutta hän oli viisas poika, hän ei sanonut: Ettekö te tomppelit leikkiä ymmärrä? Silloin ne vasta olisivatkin ivailleet. Maahan tultuaan hän rauhallisesti nosteli housujaan, jotka olivat hienon nuoravyön varassa, ja kysyi: »Pääseekö Mylly-Pekka?» Pojat töllistelemään toisiaan suu auki aivan kuin että: Niin tosiaankin?
Nosteli lasisirpaleet lattialta, järjesti tuolit paikoilleen ja korjasi pullot pöydältä. Hän teki tuon kaiken vain voidakseen vielä olla ajattelematta sitä, mitä hänen kohta piti ruveta ajattelemaan. Mutta vihdoin' hän pysähtyi, ja ajatus pääsi valloilleen. Heikin olisi tehnyt mieli viskautua maahan ja itkeä hurjasti. Mutta hän oli käynyt niin kömpelöksi itkussa.
Rakkaan meren paljas näkeminen ja kuuleminen pani sydämeni hypähtämään ilosta niinkuin aallot tuolla silmieni edessä, ja minä tunsin itseni niin onnelliseksi, kun taas sain katsella pitkin suurta, aavaa merenselkää, joka syvyydestä nosteli lukemattomia laineita, sillä välin kuin tuuli huhtoi niitä vaahdolle, niin että lopulta olivat kuin ääretön joukko lumettuneita merilintuja.
Kartanolle tultua huomasi Matti, että Maijalla oli kartanolla hevonen ja kärryissä sama määrä ruokavaroja kuin viime kerrallakin. "Korjaa nuot eväät ensinnä pois ennenkuin lähdetään kävelemään", sanoi tyttö. "En koskaan." Mutta tuosta Matin kieltosanasta huolimatta nosteli tyttö eväsvarat kartanolle.
Laivaa siirrettiin ulommas, ja juopa laidan ja laivasillan välillä suureni yhä. Alhaalta kuului vielä ääni huutavan: Antti, muista nyt, mitä olen sanonut! Hyvästi Antti! Hyvästi, Antti! jota seurasi melkein epätoivoisen kiihkeä nenäliinan huiskutus. Pekka raivosi vastaan omalla nenäliinallaan, juoksi kantta pitkin, nosteli lakkiaan ja nyökytteli päätään. Antti ei tehnyt yhtään mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät