Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Hän nousi hiljaa huoahtaen ja lähti talon viereiselle niitylle katsomaan pellavaa, joka oli siellä valkenemassa. Asuinhuoneessa vanha Iffa nousi avonaisen akkunan äärestä. Hän oli kuullut nuorten puheet. "Tämä ei käy enää laatuun", tuumi hän kynsien korvallistaan. "Minulla ei ole ollut sydäntä erottaa noita lapsia toisistaan. "Hehän ovat olleet lapsia! "Olen aina odottanut hiukan.
Tälle niitylle, korkeaan ruohistoon, loitolla toisistaan kasvavien sypressien väliin, on pystytetty ainoastaan pieniä valkoisia ristejä, jotka pistävät sieltä esiin kuin elävät kukkaset. Tässä ei ole mitään ylpeilevää komeutta, ei mitään liioiteltua tunteellisuutta.
Lahisten vanha herra vei hänet riihen taakse ja antoi ukolle uudestaan selkään. Toisena kesänä Blanck ei enää saapunutkaan niitylle, mutta riitamaa sai nyt Lankinsuon nimen." "Niinkö? Minua kohta alussa kummastutti tämä outo nimi. Mutta kuulkaa, setä, eikö insinööri Blanck olisi yksinkertaisesti voinut jakaa riitamaan kahtia?
Muutamasta portista syöksyi hänen jälkeensä tyttöjä, jotka takerruttivat hänet keskelleen ja kaikki yhtä aikaa kertoivat hänelle, että he olivat lähdössä Isolan niitylle, jonne oli kolme kilometriä kaupungista. He pääsivät sinne hevosella ja ovat iltaan asti, jolloin taas pääsevät hevosella takaisin. Heillä on eväätkin. Ja siellä on hyvin hauska! Tule sinäkin Vappu!
Kun persialaiset saivat loppuun heille määrätyn päivätyön, käski Kyros heidän palata seuraavana aamuna puhtaina ja juhlapuvussa. He saivat asettua siloiselle niitylle, jossa Kyros heille toimitti pidot. Atrian jälkeen kysyi Kyros, kumpiko päivä heitä paremmin miellytti.
Muutamien päivien kuluttua otettiin Sakris rakentamaan isonlaista heinävajaa erään maatalon niitylle... Helppo siellä oli, kolmen muun miehen toverina. Siinä tuli nyt työtä, vaikkei kovin pitkäaikaista. Se työ oli kiireellistä; niittokoneet jo ratisivat heinäpelloilla yötä päivää. Ruisrääkkä narisutteli. Heinäkuu oli hyvässä menossa. Kaikki oli Sakriksen mielestä nyt oikein mukavalla tolalla.
Ja vielä joku mies, joka loikoi metsänrannassa pää käsivarren varassa. Tyttö katseli. Mies ei hievahtanut. Tyttö yhä epäröi, astui askeleen, toisen jo takaisin. Astui vihdoin päättävästi maantieltä niitylle ja hävisi puronojanteeseen, joka kulki sillä kohti suoraan rantaan. Jälleennäkemisen ilo kamppaili loukatun ylpeyden ja katkeruuden kanssa nuorukaisen rinnassa.
Ei hän tule niitylle, kun pyydän tulemaan, vaivoin vastaa, kun häntä puhuttelen, tuskin on näkevinäänkään. Mutta millä tavalla olisin voinut häntä suututtaa? Hän arveli, otaksui, luuli yht'äkkiä käsittävänsä sen. Mutta eihän hän silloin olisi ollut minulle tyytymätön. Pitäisihän hänen tietää, ettei se ole minun syyni. Ehkei se olekaan mitään, ehkä vain turhia kuvittelen.
Tätä väliaikaa olivat lehmät käyttäneet hyväksensä ja koko karja oli laiholla. Nytkös olin peliin joutunut! Jätin veljeni vanhempani huostaan ja riensin taaskin niitylle kaitsemaan uppiniskaista karjaani. Veljeni haava parani pian umpeen, mutta polvi pysyi koukussa koko syksykauden. Samalla jalalla on veljeni sittemmin tanssisaleissa ottanut monta säännöllistä askelta. Talvi oli taaskin mennyt.
"Kuinka niin?" "Kun lähdette tuonne kylmään yön selkään." Minä arvelin itsekseni: ei mahda ulkona olla kylmempi kuin rinnassanikaan. "Valjastakaa!" sanoin isännälle. Hän raapasi päätään ja virkkoi verkalleen: "Hevoset vietiin niitylle tuonne kauas." "Haettakaa; minä odotan." Isäntä läksi. Minä heittäysin puiselle sohvalle. Pöydällä paloi talikynttilä.
Päivän Sana
Muut Etsivät