Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
"Ettekä te olleet jalallannekaan eilen illalla koko niitulla, neiti Louise minun pitäisi kuitenkin tietämän sen", sanoi epuutettu piika. "On vaan ajan hukka että te haette sitä kauvemmin!
Väsymättömiä, tavattoman ahkeria ovat nämät ihmiset olleet ja sen hedelmänä on kunnollinen torppa synkkään metsään syntynyt, varallisuuttakin vähin karttunut, säästäväisiä kun on oltu. Jaakko ja Leena olivat Ketolan asukasten nimet, nämät kaksi henkilöä nähtiin aina yhdessä työssä: kantoa vääntämässä, ojia kaivamassa, niitulla, pellolla, metsässä, kaikkialla aina vaan yhdessä.
Ei tainnut häntä väkensä moittia, ei pellolla, ei niitulla, ei metsässä, jyrisevän hirren kimpussa. Tapahtui kerran heiniä kuivattaissa Vehkalan niitulla, joka niittu oli synkeän kuusiston kohdussa, että Juhani näytti itsensä hirmuiseksi sekä Jumalan että ihmisten edessä. Karhottu oli lakea niittu jo ja latopihalle käyskelivät iloisina heinämiehet nauttimaan puolistansa.
Vietänhän omia häitäni, mutta en olekkaan sulhainen niissä häissä, morsiameni on kaunis, kaunis kuin kukkainen niitulla, mutta kuitenkaan ei ole hän minun morsiameni; puusuutarin oma hän on. Katsos, Mikko, se aatus taitaa polttaa. Mutta tahdonpa jutella kanssaan muutaman sanan. Onko morsian täällä? Tulkaas vähän tupaan tänne; minulla on teille jotain sanottavaa. Tunnetkos minua?
Sanoi isä: »Poikani, sinä olet onnellinen; raitis on ruumiis ja mieles; on sinulla nuori, rakastettava vaimo, jonka par'aikaa näen astelevan kotoansa kohden tuolla niitulla, ja isä olet sinä terveelle, korealle lapselle. Ja mitä vielä? Vapaana asut sinä omalla turpeellas, jonka kamaralta sua kenkään ei karkoita pois.
Sielläpä kukkasäyräillä istuskelin, kuullellen, kuinka niitulla viikate soi ja kalat pläiskiilit järvessä. Korea niittu, kultaniittu, kultaniittu Saimen rannalla! Sanokaat: miksi kutsutaan tuo, jonka väri on samankaltainen kuin maan, mutta pyrkii korkeuteen päin, ja näkyypä, kuin kantaisi tuhansilla kärjillänsä taivaan kannen? Mutta nyt käsitän.
Mutta kiiriipä jo sama aurinko Taivaan alasmäkeä; tok viipyy vielä Atalantta ikävyyden niitulla. Mutta eihän enään kyynel vuoda Eikä rinta jätise, vaan tyyven taas Onpi hänen olentonsa, tyyven, kylmä; Katse yhtiälle yhä tuijottaa. Viimein niitun heittää hän ja käyskeleevi Jalona ja huoletonna eteenpäin Vakavilla askeleilla.
Niittu on metsässä kalteva pohjaan, Kuusilta ympäröitty, Korkeilta kuusilta synkeäs kaapus, Kiireillä kotkat sinkoo; Kumpu on sen keskellä Viherjäinen, sileä, Ja kallistuuvi rauhallinen niittu Matalakoivuseen suohon. Seistessäs niitulla ihanal kummul Katsahda tienoon pohjan: Aho siel paistaavi, mansikkatöyräs Toispuolel harmaat suota.
Päivän Sana
Muut Etsivät