Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
ELLI. En ole niinkään vieras täällä. AINA. Et ole, et, tietysti et olekkaan. Ollaan me läheisiä naapureja ja tapaammehan toinen toisemme meikein jok'ainoa päivä. Vaan mitähän tänään kuuluu kylästä? Kerroppas jotakin uutta, jotakin hauskaa! ELLI. Hauskaa, sanot... AINA. Niin jotakin oikein hauskaa! Olitko eilen illalla tanssiaisissa Mähälässä? ELLI. Pistäydyin sinne pikimältään.
*Rebekka*. No niin, taitaa olla niin. Mutta entä minä? Mitä minusta luulette? *Matami Helseth*. Hyvänen aika, eihän teistä ole suurin sanottavaa. Ei sitä yksinäisen naisen ole niinkään helppoa pysyä lujana arvelen ma. Kaikkihan me olemme ihmisiä, neiti West. *Rebekka*. Se on tosi sana, matami. Kaikki me olemme ihmisiä. Mitä te kuuntelette? Herra Jesus, siellä se tulee suoraa päätä.
Paavali Andreitsh, haukkukaa... Ettepä taida enää niinkään kauan haukkua!" Paavali vimmastui. "Mitenkä? Rupeatko uhkailemaan?" tiuskasi hän. "Luuletko minun pelkäävän sinua?
Sukulaiset ajoivat nyt vaunuilla kaupunkiin, jonka matkan kestäessä Thomaksella oli erittäin äitinsä kuolemasta paljon kertomista. Sillä välin lähestyttiin varsinaista kaupunkia. Tässä tarjoutuva maisema ei Thomaksesta ollut niinkään ihanaa, sillä La Platan varrella olevat äärettömät Pampas-nimiset heinä-aavikot ulottuvat peninkulmamääriä sisämaahan.
Mutta eihän se ollut niinkään itkettävä historia, selitti eno iloisemmalla äänellä, kun hänen nuoret ystävänsä eivät oikein tahtoneet päästä erilleen kertomuksen tunnelmasta. Sehän oli vain tavallinen vanha juttu. Terveeksi sen päälle! Pohjanmaalla se oli ensiksi syntynyt tuo aate ja sieltä mahtavana virtana vierinyt yli kaiken Suomen niemen. Nimittäin ruiskahvi-aate.
Hän ei osannut sanottaviaan sanoa niin hyvin, kuin tuonoin äiti Johannekselle. Hänen puheensa oli kankeata kaikin puolin, mutta kaikkeen hän kumminkin osasi, ja hän käyttihe ikäänkuin olisi ollut Amrein suojelija äitiä vastaan ja eipä hänellä ollut niinkään väärin, kun hän kerran sanoi: "Katsos, emäntä se on itse hyvä hetki, mutta hyvä hetki ei ole vielä hyvä päivä, hyvä viikko eikä hyvä vuosi.
Keväällä v. 1891 tuli vihdoinkin kirje, josta havaitsin, että Amerikka ei ollut häntä niinkään miellyttänyt.
Eipä niinkään», vastasi provossi. »Parranajaja vain päässänsä keksii kaikki vehkeet, mutta jättää niiden toimeenpanemisen muille. Ja skotlantilainen on luvannut vartioida ovea, sill'aikaa kun me toimitamme tämän tehtävän, johonka hänellä ei ole kyllin rohkeutta eikä sukkeluutta tehokkaammin osaa ottamaan kukin pysyköön virassansa.»
Hän on tehnyt salaliiton kuningasta ja valtakuntaa vastaan ja sentähden teljetään hänet nyt Korsholman linnaan. Ei ole asia aivan niinkään, virkkoi toinen, joka kotiin palanneilta sotamiehiltä oli saanut kuulla kuninkaan henkeä vastaan punotuista vehkeistä.
Mörkillä ei enää ollut niinkään pieni talous: kolme palvelustyttöä ja renki sekä konttorissa yksi, toisinaan kaksikin apulaista. Paitsi vanhinta, lähes kahdeksanvuotiasta Johan Henrikiä, käveli, tallusteli ja ryömi huoneissa enemmän tai vähemmän pystysuorassa asennossa vielä kolme pienempää: Pikkutyttö, Alf ja Viking; viimeinen vasta viime kesästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät