Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ja kun menee pöytäni sivu tuolla torilla eihän se tulisi kysymykseenkään että hän mitään ostaisi, kaikkea vielä niin hän vaan nyrpistää nenäänsä ja katsoo toisaalle, mokomakin! Mutta kyllä hän silloin on lipevä ja viekas kun koulumaksut ottaa vastaan ja kyllä ne minunkin rahani silloin hänelle kelpaa. Mutta Jumalan kiitos ettei Helvini enää ole koulussa!
"Se olisi kielittelemistä, lapsi kultani", vastasi hän, taputtaen nenäänsä jälleen, kasvojansa väännellen ja vilkuttaen silmiänsä, niinkuin pikkuinen velho. "
»Se on luonnollista», sanoi Ernest. Ja mr Calvin piti oikean poliittisen puheen selittääkseen näkökantaansa. Häntä seurasivat useat toiset, ja kaikki yksimielisesti kohottivat äänensä trusteja vastaan. »Yksinkertaista väkeä», kuiskasi Ernest minulle. »He näkevät selvästi sen, minkä näkevät, mutta he eivät näe nenäänsä pidemmälle.»
Me olemme häntä pitäneet kuin kukkaa kämmenellä, puhui hän sillä välin kuin vuoron silmiään pyyhki, vuoron nenäänsä tyrski, Ei häneltä ole kielletty mitään milloinkaan, ja parhaimman mukaan häntä on koetettu hoitaa. Mutta ei hän sittenkään ole ollut tyytyväinen, monasti se kyllä huomattiin Mamma, elkää puhuko sillä tavalla. Niin se on, sinä et ole ollut tyytyväinen sittenkään.
"Eivätkö isä ja äiti ole sinulle sitä kotona sanoneet?" kysyi kirkkoherra; mutta Kasperi ei vastannut siihen mitään, katsoi vaan pitkin nenäänsä ja nypisteli nappejansa. Sitten tuli Annin vuoro; Anni luki sisältä selkeästi ja ulkoa sai hän lukea kolmannen käskyn.
Kyökkipiika sai rahansa; hän oli hyvin äreä, kohotti nenäänsä korkealle ja meni; palvelija taas, jolla ei ollut ollut niin paljon tilaisuutta syrjästä ansaita, oli hyvin tyytyväinen saadakseen jonkun aikaa olla omana herranaan.
Vähän aikaa hän seisoi ja hengitti nenäänsä, mutta kun mamma kuistilta taas kääntyi sisälle jotakin vielä hakemaan, sanoi Johannes kaiken malttinsa menettäen: Ja nyt minä menen. Kääntyi ja läksi menemään. Näin hän tuli kulkemaan muiden edellä, jotka huomattuaan hänen kärsimättömyytensä kiiruhtivat perässä. Päivä oli jo aamusta asti kovin lämmin.
Työllä, tuskalla kokoovat Saavat sanoja siteisin, Jopa kiiruusti kynäävät Päälle paperin paneevat Jopa juokseevat ilolla Kyllä ränttiä kysyyvät Painattaavat paperinsa. Sitten paisunneet peräti Kyllä pönäkät kovinkin Vähän vertanans pitäävät Tuskin tunteevat nenäänsä.
Kanttori nyysäsi nenäänsä: »Eikö tuo lie tullut... Ja olipa tuo yksi vanha tupakkihuhmari vaikka...» »Ei maar! Se oli hyvä, siinä on rautavyö päällä. Kyllä se ottaa pitää, jollei tämä muori anna sitä päältä jaon. Antakaa pois *äiti*-muori, mitä te sillä teette?» »Noo, jos kovin mieles tekee, niin ota.»
Kaisa siitä kehumisesta heltyi Makkosta kohtaan ja alkoi kiitellä: »Ei se turhaa virnistellyt ruualle, kun sen eteen pääsi, eikä se nenäänsä nyrpistellyt, jos olisi sattunut huttukattila pohjaan palamaan... Herra häntä siunatkoon Makkosta siellä tulevassa elämässä!... Ota nyt siitä, Vatanen, ja Ihalainen, toinen kuppi sitä kahvia!... Ei tullut ostetuksi vehnäsiä, mutta kuka sitä nyt osasi ajatella, että Liperistä asti tulee vieraita.»
Päivän Sana
Muut Etsivät