Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Istukaa, hyvä Daniel", sanoi Robert viitatessaan tuoliin ja sulkiessaan oven. "Suuri kiitos, hyvä pastori, koska pastori kerran on niin ystävällinen ja käskee", vastasi Daniel viivähtäen, istuutui hitaasti tuolin reunalle, pyyhkäsi pari kertaa nenäänsä ja asetti sitte kätensä kumpastakin polveaan vastaan.
Tuo oma itse, se vasta on kavala kettu se, joka ei päästä irti, se tahtoo viimeiseen asti pysyä mukana, se... Niin, niin ... niin, niin..." Daniel huokasi, pyyhkäsi muutaman kerran kädellään nenäänsä, huokasi jälleen ja toisti: "niin, niin ... niin, niin." Terävän veitsen tavoin Danielin sanat koskivat Robertiin.
Ja vielä, mikä kurjuus, he eivät ole eläissään saaneet pyyhkiä nenäänsä nutun hihalla! Entäs tytöt? Heillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka ohueksi, hoikaksi ja hienoksi kureuuma tekee valkoihoisen naisen. Millä ihmeen tavalla he voivat viehättää itseensä neekerinuorukaisen sydämen, kun eivät voi näytellä suloisuuksiaan vähitellen?
"Mailma on aivan kummallinen", muistutti tätini, nenäänsä hivuttaen; "kuinka tuo vaimo joutui siihen tuommoisella nimellä, on minun mahdoton ymmärtää. Luulisi, että olisi paljon helpompi syntyä Jackson'iksi taikka joksikin semmoiseksi". "Kenties hänkin ajattelee niin; eihän nimi ole hänen vikansa", sanoin minä.
Mitä sitten? Saitteko jotakin hää-kaakusta? Emme; mitä se on, kuin hän puhuu? Niin, nähkääs, minä tulen häihin, mutta sinne eivät Hagetorp'an piiat pistä nenäänsä, vaan ainoastaan minä... Nähkääs, tytöt, minä vaan. Niin, kauniin pojanhan he ottavatkin mukaansa. Niin, eikös ole! Minä kammaan "muntasit" niin, että minä näytän joltakin, sanoin ma. Niin, juurikuin kissa kuonokarvoinensa.
Ja täti, joka istui hänen vierellään, viittaa vieläkin kädellään. Sepä omituista. Vastaa siis hänelle! Johannes koetti kääntyä katsomaan taakseen, mutta ei voinut mitään nähdä enää. Sen sijaan virkahti Liisa: He puhuivat suomea. Suomea? Keitä he voivat olla? Näitkö sinä heitä, Irene? Irene nyrpisti tylysti nenäänsä. Kyllä, vastasi hän. Ainakaan he eivät näyttäneet kuuluvan tähän seurakuntaan.
Ukko Witt löi rumparia kuin rumpua niin kovaa kuin suinkin jaksoi, mutta se kirottu vaskitorven-puhaltaja puhalsi kourallaan hänen korvaansa. Ja Kalle hän puolusti uutta takkiaan, ja se ei ollut helppoa työtä. Basunin soittaja hän toitotti hänen nenäänsä ja viulunvinguttaja hieroi niin lämpimästi hänen toista kylkeään. Nämätpä olivat verrattomat soittajaiset.
Oli Heikki viskannut jollakin, joka oli sattunut nenään. Levollisesti hoiteli Liisa nenäänsä ja sitä kädellään puristellessaan katseli ylös Utin Elliä. Säälitti häntäkin tuo raukka tuolla, kun entinen pormestarinna kertoi, miten Mikko oli sen jalasta viskannut sinne. Ja kun nenä herkesi vuotamasta, kapusi hän kohta pelastamaan Elliä, ja tyttöjoukko riemuitsi.
Petrealla ei toden totta ollut mitään, joka olisi voinut käydä kunnollisesta lahjasta Hän käsitti sen itse huoaten; hänen sydäntänsä kirveli, ja jo rupesivat kyyneleet vierimään pitkin hänen nenäänsä, kun äkkinäinen mieleenjuolahdus häntä lohdutti. Nainen ruusupensaan luona!
Väliin hän pysähtyi ja otti suuren hyppeellisen nuuskaa kilpikonnanluisesta nuuskarasiastaan, vaan minä huomasin, että hän ei koskaan saanut nuuskaa nenäänsä asti, sillä se varisi hänen sormiensa välistä milloin takille, milloin lattialle. Vastaukseni näytti häntä miellyttävän, sillä hän otti minua korvasta ja nipisti aika kovasti. "Te olette aivan oikeassa, ystäväni", sanoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät