United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Ellen viimein tunsi hänet ruumiin-tutkimisessa olleeksi mieheksi, teki hän jyrkän liikunnon, vaan malttoi samassa mieltänsä ja vastaan-otti tyynesti hänen imartelevaa tervehdystänsä. Minua ilahuttaa nähdä teitä näin kukoistavana ja terveenä neitoseni. Minulla oli asioita näillä paikoilla enkä hennonut mennä teidän ovenne ohitse, vaikk'ette olekaan erittäin kuuluisa vieraan-varaisuudesta!
Vaikka Nefnef oli vihastunut, ei hän ensin näyttänyt tietävän, millä puheensa alkaisi. Hänen harmistunut katsantonsa muuttui myöskin pian pilkalliseksi, kun hän sillä omituisella murteella, josta Viron ja Inkerinmaassa vanhoista ajoista asuvat ruotsalaiset perhekunnat kohta tunnetaan, virkkoi: "Hyvää huomenta, rouvani! Hyvää huomenta, kauniit neitoseni!
Hän tahtoi rientää kotiinsa, mutta hänen tiellään seisoi nyt kapteeni Gast, heiluttaen riemuiten kädessään hänen punaista huiviansa. Tässä on huivi, neitoseni, huusi hän, ja minä otan kaikki tässä seisovat sen todistajiksi, että kello oli neljännestä yli yhdeksän, kun lähdin ratsastamaan, ja oli vielä seitsemän minuuttia vailla puolesta, kun palasin tänne tämä viiri kädessäni.
Mutta», lisäsi hän vielä, ja suunsa vääntyi pahaan hymyyn, »sinua neitoseni ei kukaan saa niin kauan, kuin tämä käsi on vapaana.» Sen sanottuansa hän aikoi lähteä pois, mutta käsi laskeutui hänen olallensa; se oli Junnon. Hän oli tullut ulos ja kuullut Näpsän puheen.
KULLERVO. Koska aamu koitti. Tyttö! kasvos käyvät lumivalkeiksi, kuin olis Kullervo katsella niin hirmuinen. Ellös, neitoseni, kamastuko, vaan tule tänne, niin poskillesi tahdon ruusut antaa. AINIKKI. Elä, onneton, mua enään lähesty, vaan erotkaamme kiireesti, sillä taivaan nuoli meitä uhkaa.
Nyt lempeä, hellä neitoseni! nyt pikku muisku liittomme vahvistukseksi. KUSTAA. Kas p että. Viimeinen kohtaus. SANNA. No, Herra auttakoon! Voitto! mitä tämä merkitsee? Tuhat tulimaista! täti! SANNA. Ja sinä seisot siinä ja annat kaikkien noin rauhallisesti tapahtua? Voitto vaan näyttää, kuinka minun pitää tekemän. SANNA. Vai niin! Miksi et sitä itse tee? Miksi et vielä ole serkkuasi puhutellut?
Heistä oli ollut hirveä loukkaus nimismiestä kohtaan, että piioissa ja rengeissä oli aatelisia. »Siihen aatelistoon», sanoi Rautiainen, »ei tästä seurasta kuulu kuin neiti Esteri». Neitoset nauroivat joukolla. Rautiainen kääntyi heihin: »Kunnioitettavat neitoseni! Kalan-aivot kehittävät järkeä. Syökää silakanpäitä aina ennen ilta- ja aamurukoustanne.»
"Minä kaiketi näytän teistä hyvin kummalliselta, minä ... minä..." Neitonen kävi hämille. "Ty-ty-ty," lisäsi hän, kääntyen oravan puoleen. "Neitoseni," vastasi maisteri, "jos uskaltaisin sanoa, niin näytätte te ... te..." ja hänkin sekottui ja kävi hämille. "Ty-ty-ty," lisäsi hän, kääntyen myöskin oravan puoleen. Pian toipui Diana. "Kummallisesti olemme tutustuneet.
Enkö ole sanonut teille, ett'ette koskaan saa loruta mokomia tyhmyyksiä. Jos painaisin mieleeni kaikki neitojen laverrukset, olisi laivassani liiaksikin lastina höyheniä ja untuvia. Jos ette tahdo minua, niin näyttää kompassinne hulluun suuntaan, neitoseni; ei virta minua sentään väärään vie.