Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Hän käy kuin haamu rauhaton kautt' tuonen niittomaan, ruumiita katsoo, vaiti on ja kyynelehtii vaan. Hiljaista hänen käyntiään, sit' ukko katsoo ihmeissään. Mut, kulkeiss' yhä neitosen, hymyilee lempeemmin suruinen silmä vanhuksen ja miettiväisemmin. Sydän se aavistanut lie, mihinkä tytön kävi tie.
Hän oli näkevinään kysymyksen neitosen silmissä siitä, jääkö hän todella tähän, ja ilon välähdyksen, kun hän ei jäänytkään. Liekö ollut niin, mutta ei siitä enää kannella mitään jälkeä näkynyt. Molemmat neitoset olivat nousseet sinne ja kulkivat edestakaisin rivakassa kävelyssä, tehden nopean käännöksen aina kannen päässä. Antti käveli toisella puolen kantta ja koetti herättää huomiota.
Yhden ainoan hetkiseksi totistuneen nuoren neitosen, hänen tyttärensä, silmän pohjassa näen ilmeen, josta tahdon päättää, että hänen sielunsa jossakin sopessa on herännyt hämärä tunne siitä, että vanhan runoilijan kirjeessä kuningatar Margeritalle oli jotakin, jota hän ei ollut tullut ajatelleeksi.
Hänen poskensa hehkuivat syvästä punastuksesta, joka oli aivan erilainen kuin neitosen punehtuminen; hän osoitti surua ja mielikarvautta ja jotakin himmeää kuvautui nuorissa kirkkaissa silmissänsä. "Mikä sinua hänestä on muistuttanut?" kysyin. "Monikin seikka", vastasi hän surumielin; "vaimot, jotka tulevat lääkkeitä ostamaan, ja joita kadulla näen.
Minä näin kotonani käydessäni niin ihanan neitosen, että heti olisin häneen mielistynyt, jos vain minulla vielä olisi sydämmeni tallella ollut, mutta se oli jo mennyt matkoihinsa.» »Pitkiä puheita pidät, mutta et muista sanoa morsiamesi nimeä.» »Sitä et saakkaan tietää, ennenkuin tulet kihlajaisiin. Mutta nyt, näemmä, ihmiset jo rientävät asemalle; kohta juna lähtee.
Pohjolassa neito eleleepi Kaunis, niinkuin aamu keväinen, Häntä moni uros kosiileepi, Mutta Louhi, äiti neitosen, Tyttöänsä antaa epäileepi, Ansiotöihin urhoot manaten, Joissa miesten ky'yn koettaapi, voimat hyvältäi masentaapi.
"Oisi ei saanut Saksastana, tavannut Viron takoa tämän neitosen soreutta, tämän allin armautta, tämän kasvon kauneutta, tämän muo'on muhkeutta, käsivarren valkeutta, kaulan hoikan kaarevuutta. "Eikä neiti tyhjin tullut: oli turkit tuotavana, vaipat vasta saatavana ja verat ve'ettävänä.
Kuinka luulette te luonnollisen häveliäisyyden sitä sallivan? Se tapahtukoon askel askeleelta neitosen kasvaessa niin, ettei hän täysikäiseksi tultuaan tiedä milloin se on tapahtunutkaan. Miksei kerrassaan! AHR
Eräästä kolosta kirjain välissä otti hän esille käärön vanhoja kirjeitä. Niissä oli sittemmin keskeytynyt kirjeenvaihto parin neitosen kanssa, joihin hän oli tutustunut matkoillaan ensimmäisenä ylioppilaskesänään.
Kuki ei kukat haudalla, ei heimo itke, paru. Tuo oli turma neitosen. Näin päättyi Perman taru. LAULUJA SATUN
Päivän Sana
Muut Etsivät