Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Kaikki hiljeni, ja sen jälkeen tuli huoneeseen vanhempi aliupseeri ja kaksi vartiosotamiestä. Se oli iltahuuto. Aliupseeri luki kaikki, osoittaen jokaista sormellaan. Kun vuoro tuli Nehljudofiin asti, hän sanoi tälle suopeasti ja tuttavantapaisesti: Nyt, ruhtinas, ei enään saisi jäädä tänne iltahuudon jälkeen. Täytyy mennä.
Pieni ihminen, jolla oli kiiltävät silmät päässä ja herkeämättä liikkuvat kulmakarvat, kepsutti kelteisillään ja sukkasillaan nopeasti ja kevyesti huoneeseen vasta tuodun vangin luo, katsahti siihen, sitten Nehljudofiin ja purskahti ääneensä nauramaan. Se oli mielipuoli, jota pidettiin vastaanottohuoneessa. Aikomus on muka säikäyttää minua, sanoi hän.
He luulivat, että tämä yö jo oli lopussa ja tahtoivat mennä kukin huoneeseensa, kun eteisestä yhtäkkiä kuului juopuneiden vieraiden rähinä. Ja näin vieri vuosi, vieri kaksi ja kolme. Kuinka siinä voisi olla muuttumatta! Ja hänessä äkkiä heräsi vanha viha Nehljudofiin, teki mieli haukkua ja moittia häntä.
Kryiltsofin pään ympärille oli kääritty lämmin vaippa ja suun eteen oli sidottu liina. Hän näytti entistä laihemmalta ja kalpeammalta. Hänen ihanat silmänsä näyttivät erittäin suurilta ja kiiltäviltä. Heikosti täristen tien epätasaisuuksien vuoksi hän hellittämättä katsoi Nehljudofiin, ja kun tämä kysyi hänen terveyttään, ainoastaan pani silmänsä kiinni ja vihasesti pudisti päätään.
Häntä ei ainoastaan hävettänyt, vaan hän kaipasi kaikkea sitä, mitä häneltä meni Katjushan kanssa hukkaan. Minä en odottanut tätä, sanoi Nehljudof. Miksi jäisitte tänne elämään ja kärsimään. Olette jo kylliksi kärsinyt. En ole kärsinyt, vaan minun on ollut hyvä olla, ja minä olisin tahtonut vielä palvella teitä, jos vaan voin. Me, hän sanoi: »me», ja katsahti Nehljudofiin, emme tarvitse mitään.
Katjusha vuoroin punehtui, vuoroin kalpeni. Hänen sormensa hypistelivät suonenvetoisesti nutun reunaa, ja hän milloin katsahti Nehljudofiin, milloin laski alas silmänsä. Tottahan tiedätte, että on tullut armahdus? sanoi Nehljudof. Kyllä, vartija puhui siitä. Niin että kun vaan paperi on saapunut, te voitte päästä pois ja asettua minne tahdotte... Saamme lähemmin miettiä...
On joskus osattu, sanoi Maslova, ja hymyillen, korjattuaan hameensa ja hihansa, istui pöydän ääreen, tarttui kömpelösti pienellä, tarmokkaalla kädellään kynään ja purskahtaen nauruun katsahti Nehljudofiin. Nehljudof osotti hänelle mitä ja mihin oli kirjoitettava. Hartaasti kastaen kynää ja pudistaen sitä mustepullossa hän kirjoitti nimensä.
Hänen perässään nousivat kaikki muutkin ja menivät pienen pöydän ääreen, missä seisoivat vehkeet suunhuuhtomista varten hyvänhajuisine, lämpimine vesineen, ja huuhtoen suitaan, jatkoivat keskusteluansa, joka ei ketään huvittanut. Eikö totta? kääntyi Missi Nehljudofiin, tahtoen häneltä kannatusta mielipiteellensä siitä ettei missään näy niin selvästi ihmisen luonne kuin leikissä.
Olen pyytämällä pyytänyt, puhui hymyilevä pehtori, katsahtaen Nehljudofiin ikäänkuin olisi vaatinut häntä todistajaksi, että jos päästätte ulos suurukselle, niin paimentakoon jokainen omia elukoitansa. Hyppäsin vaan lapsukaista katsomaan, silloin ne jo olivat ojan yli.
En tiedä miksi se on teistä yhdentekevää, sanoi Nehljudof. Mutta minulle ainakin on yhdentekevä julistavatko teidät syyttömäksi vai ei. Minä olen kaikessa tapauksessa valmis tekemään minkä olen sanonut, sanoi hän päättävästi. Maslova nosti päänsä ja hänen mustat silmänsä pysähtyivät yhtaikaa sekä Nehljudofiin että hänen ohitsensa ja koko kasvot kirkastuivat riemusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät