Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Tehtyäni voitavani tässä suhteessa, paaduttaisin sydämmeni, kääntäisin pois silmäni ja nauttisin päivänsäteistä, raikkaasta ilmasta ja näköalasta vapaista, avonaisista ikkunoistani ja antaisin kärpästen olla olojaan. Siinä kuulit." "Päivänpaiste, se se on isän keppihevonen", sanoi Maria. "Ja miksikä ei? Erehtyikö Jumala luodessaan auringon? Tai loiko hän sen viholliseksemme?
"Senaatorit! Isäni Micipsa neuvoi minua kuollessaan, että pitäisin Numidian valtakunnan hallitusta vaan omanani; mutta valta ja päällikkyys olisi muka teidän hallussanne. Sen ohessa piti minun ahkeroida, että kotona kuin sodassakin olisin Roman kansalle niin suureksi hyödyksi kuin suinkin mahdollista; teitä pitäisi minun pitää sukulaisinani ja lankoinani; jos sen tekisin, olisi minulla teidän ystävyydessänne sotajoukot, tavarat ja valtakunnan turva. Näitä aatellessani karkoitti Jugurtha, suurin pahantekiä kaikista, mitä maa päällänsä kantaa, ylönkatsottuaan teidän ylivaltaanne, minun, joka olen Masinissan pojanpoika ja jo sukuperääni Roman kansan liittolainen ja ystävä, pois valtakunnasta ja kaikesta omaisuudestani. Ja minä, senaatorit, koska olin tähän kurjuuden tilaan joutuva, tahtoisin, että ennemmin omain kuin esivanhempieni hyväin töitten tähden voisin anoa apua, ja etenkin, että Roman kansa olisi minulle hyväin töitten velassa, joita en tarvitsisi; sitten tahtoisin myös, että, jos niiden kaipiossa olisin, nauttisin niitä hyvin ansaittuina. Mutta koska rehellisyydessä itsessään on varsin vähän turvallisuutta, eikä minun vallassani ollut, mimmoinen mies Jugurthasta tulisi, olen paennut teidän luoksenne senaatorit, joille minun kurjasti kyllä täytyy olla pikemmin rasitukseksi kuin hyödyksi. Muut kuninkaat ovat joko sodassa voitettuina tulleet teidän ystävyyteenne, taikka, vaaran tarjona ollessa, etsineet liittoa teidän kanssanne. Meidän perheemme rakensi ystävyyttä Roman kansan kanssa Karthagon sodassa, jolloin sen rehellisyys oli enemmin etsittävä kuin sen onnen tila.
Sentähden minä mielelläni nauttisin elämää niin kauan kun voin, mutta minun palkkani on vähäinen, se maksetaan 15 taalerin mukaan dukaatilta ja...» »Hävytön!» tiuskasi kenraali niin voimakkaasti, kuin häneltä muuten harvoin kuultiin taikkapa ei koskaan. »Semmoista palkkaa kuin teillä, ei ole kellään muulla koko armejassa!
Mutta minä tunnen kuitenkin, että arvosteluni olisi kokonaan toinen, jos hän olisi täällä, jos saisin kulettaa häntä kaikkialle, jos voisimme yhdessä katsella: silloin nauttisin, ihailisin ja olisin innostunut.» »Kerran joudun näyttelyssä erääseen unkarilaiseen ravintolaan, jossa soittaa viuluorkesteti ja jossa tarjotaan alkuperäistä aron viiniä.
Tutkisin tarkoin, missä viidassa pyyt asuvat ja viheltäisin heitä tulemaan ja nauttisin siitä, kun luokseni pyrähtävä pienokainen turhaan koettaa pää kallellaan katsella, mistä kuului kutsuva piipatus.
Menisin myöhäisenä syysaamuna, kun jänis jo valkeana vilkkaa ... hakisin käsiini vanhimman ja viisaimman jänikseni, joka on osannut hyvästi yölliset jälkensä sotkea ja joka antaa koirilleni työtä puoleksi aamurupeamaksi, ennenkuin suvaitsee lähteä liikkeelle, joka ei jaloissa pyöri, vaan oikoo pitkin korpia ja kankaita asettuisin oikealle paikalle kukkulan laelle, siitä kuuntelisin haukun kulkua alhaalla korvessa, metsäisiä maailmoita katselisin; kun haukku lakkaa, nauttisin taas rakkieni riemusta, kun saivat ajettavansa uudelleen eteensä tuolla se tulee, vilahtelee valkeana puitten välissä, istahtaa aholle, tulee kohti siinä sen ampuisin, kaataisin kehoitukseksi koirilleni ja ellen osuisi, olisin yhtä iloinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät