Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Hän vilkasi isää silmiin, ja sanoi rohkeasti: "Isä, minä olen syntiä tehnyt sinun edessäs ja äitiä vastaan, enkä ole enään mahdollinen pojaksenne kutsuttaa". "Veitikka!" sanoi isä, eikä tahtonut voida nauruansa pitää. Hetken kuluttua jatkoi isä: "Mikä sinun suuhus ne sanat toi?" "Katumus ja usko sinun laupeutees", vastasi Olli rohkeasti.
Olin kuulevinani hänen raikasta nauruansa, joka voisi saattaa ketä tahansa unhottamaan, että suruja olikaan ihmiselämässä, sekä hänen sydämellisen lempeästi helähtelevää ääntänsä, kuin hän puhui jostakin, jota hän sydämestään olisi suonut. Oli minulle käsittämätöntä, että kaikki tämä, joka oli ollut minun, tästä hetkestä saakka tulisi olemaan minulle vierasta.
"Pitävätkös niitä naisetkin?" sanoi Martti ikäänkuin ihmeissään. "Naisethan niitä vasta pitävätkin", sanoi puotipoika. "Eihän tuo sitte taitaisi olla niin maailman kumma", arveli Martti, "mutta ovatko ne mitenkin hinnassa?" "Ei, kuin viisi " "Viis'toista markkaa pari", keskeytti kauppamies puotilaistaan, joka tuskalla jaksoi hillitä nauruansa.
Pieni tyttö lausui nämät sanat semmoisella omituisella yksivakaisuudella, että Károly tuskin saattoi hillitä nauruansa; äiti katsoi häneen päätänsä pudistaen, mutta Abris herra töllisteli suu ammollansa, ikäänkuin olisi karaissut hampaitaan tuota pientä lohikäärmettä vastaan. "Hm. Puhua osaat sinä, sen näen", sanoi hän, vihaansa tukehuttaen. "Mutta osaatko myöskin leipoa?"
Niin puhui tuo kavala käärme itseksensä. Juuri kun Lillu oli viimeistä nauruansa nauramassa, tulivat Kirri ja Katru huoneesen. "Mihin Martti on joutunut?" kysyi Katru hätäisesti. "Hiljaa! Martti meni kamariinsa kirjoittamaan kirjettä Ainalle; kohta on kirje käsissäni", sanoi Lillu pirullisella voittoriemulla!
Mahdotonta kyllä on keksiä syitä niin kaukaa takaapäin, mutta luultavaa se kuitenkin oli, sillä Anna nauroi mielellänsä ja herra Koskisella oli sellaisissa tilaisuuksissa niin perin huvittavainen muoto ja liikkeet, että nauruansa pidättääksensä olisi tarvinnut katsoa aivan toiselle suunnalle.
Sitä vähäistä aikaa, minkä elukan kuolemankamppaus kesti, käyttivät metsästäjät viedäkseen veneensä yhteen ja sitoaksensa ne perätysten. Nahkasukka veti sitten kuolleen hirven vedestä veneen pohjalle. Kädellään koetellen eläimen kylkiä, kohotti hän sen päätä ja nauraa suhisti omituista nauruansa.. "Tämä lämmittää ihmisen verta, John vanhus," sanoi hän.
Ihanteen näkökanta on syöpynyt Renaniin niin syvälle, ettei hän oikeastaan voi päästä mihinkään positiiviseen suhteeseen sellaisen todellisuuden kanssa, johon tätä näkökantaa ei näytä voitavan sovittaa: ihanteeton todellisuus on ja pysyy Renanille todellisuuden irvikuvana. Hän ei voi koskaan alistua ottamaan sitä vakavalta kannalta, se herättää hänen ivaansa, hänen nauruansa.
NUORI JOUKO. Vaikkapa tuliterällä. Sinikka nauraa kamalasti, mutta säpsähtää omaa nauruansa. Taina ja Aino välittävät riidan. TAINA. Taatto auta tappeluista! Jos ei siskoas olisi, Näyttäisin mihinkä pystyn. Kuulkatte, pojat, tarina! Riitelivät sorsanpojat Kotirannan kaislikossa. Niin tuli topakka kyttä, Rantoja se hiipi, hiipi. Mut sit' ei näe sorsanpojat, Riidellä rapistellessa.
»On niissä naruakin», ärähti Hautalainen, joka ei saappaista ollut ennen puhunut mitään. Silloin jo oli toisten hiukan vaikea pidättää nauruansa. »Nyt se onkin vähän hantesmannin näköinen», kehui Siikalahti, ja Valee kyseli: »Mihinkä porvari aikoo nyt näin kesällä noissa saappaissa lähteä?»
Päivän Sana
Muut Etsivät