Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Hänellä ei suinkaan ollut henkeä liikenemään, ja oikein huoletti, kun näki hänen nauravan.
Puodissa-olijat poistuivat oven kohdalta koikkaellen naurunsa käsissä, paitsi muuan kuuro ukko, joka ei laulua erottanut, vaan suuttuneena katseli puotimiestä ja noita ihmisiä, joiden luuli hänelle nauravan. Viimein tämä leikki loppui siihen, että Kastori kävi vetämässä kamarin oven kiinni. Ei tullut kauppias sitä enää avaamaan, vaan kiljui sitä hartaammin.
*Rebekka*. Sepä kummallista. *Matami Helseth*. Niin, eikö se ole kummallista? Mutta se on suvussa. Ja sitte on vielä toinen kummallinen seikka. Suuremmaksi tultuaan eivät ne koskaan naura. Eivät koskaan, koko elämässään. *Rebekka*. Sepä vasta olisi ihmeellistä . *Matami Helseth*. Oletteko kertaakaan nähnyt tai kuullut pastorin nauravan?
En ole usein kuullut hänen nauravan, ja joka kerran on se ennustanut tuhoa jollekin. Minä olin varhain ylhäällä aamulla, mutta Holmes oli ollut vielä varhaisempi, sillä pukeutuessani tuli hän kävellen pitkin käytävää. "Niin tänään on meillä paljon tehtävää", sanoi hän hieroen käsiään toimintahaluisella tyytyväisyydellä. "Verkot ovat jo viritetyt, ja pian alamme niitä nostaa.
Luoti sattui minuun, säpsähdin ja kaaduin kyljelleni. Kuulin ampujan nauravan, ja samalla huomasin tulen joen toisella puolen. Silloin arvelin parhaaksi, etten ammu häntä, jos hänellä olisi kumppaneita. "Minä arvelin, että kylläpähän virta vetää lautan koskeen ja säästyyhän ruutini, ja niin olin hiljaa paikallani katsastellen, oliko minulla vaaraa tarjona. Ei maar!
Se oli pulskin niistä kaikista... Anturasaappaat, joissa oli punaista nahkaa pitkältä varren suussa, kultasormus oli oikean käden pikkusormessa, kultanastat oli korvissa... Reima mies ... ja siivompi kuin ne muut... »Minun henttuanipa siinä Ouluun viedään...» Katria rupesi naurattamaan. »Aika irvihampaita ne ovat nuo tukkilaiset», lausui Erkki Katrille, kun näki hänen nauravan.
Ja he tarttuivat siihen kuumeentapaisesti, aivan kuin hekin olisivat vaan hakeneet tilaisuutta päästäkseen vaikeasta asemasta. Pian olimme tuttavia ja pahin kankeus oli murrettu. Heidän huomiolla ja ystävyydellä ei tuntunut rajoja olevan. Enkä tiedä, kuka olisi voinut hienotunteisemmin varoa, etten minä vaan olisi epäillyt heidän minulle nauravan.
Mutta', sanoin minä ja Kalle Haut tuuppasi minua kylkeen, 'me olemme vaan tulleet kysymään, ettekö te sallisi meidän vähän ryöstää täällä' 'Mitäs te tahdotte? kysyi hän ja näytti siltä, kuin jos hän ei olisi tahtonut uskoa korviaan. 'Ryöstää vähän, jos te sallitte', sanoin minä. Minä luulin hänen nauravan itsensä kuoliaaksi.
Huoneen alemmassa osassa seisoi joukko ihmisiä, jotka näyttivät hänelle sydämensä pohjasta nauravan. Koko tämä joukko kiljui, nauroi, lauleli ja taputteli käsiään, keksien yhä uusia ilveitä, joiden esineenä tämä lukiolaisparka vasten tahtoaan oli. Tämä suututti Eerikki Ljungia. Hän hyppäsi ylös, sysäsi lähinnä seisovat syrjään ja juoksi tiehensä kiusaajainsa seuraamana.
Ja hauskaa ja virkistävää oli kuulla heidän nauravan, nähdä heidän kaikesta sydämestään innostuvan tähän metsästykseen, sekä suurten että pienten, koko tuon iloisen joukon, Janvillen kerääntyvän heidän ympärilleen ja ottavan suurimmalla hyväntahtoisuudella osaa heidän huviinsa. Mutta äkkiä kuului höyryveturin puuskutus etäältä. "Oi, Jumalani, tuolla he tulevat!" huusi Rose hämmästyneenä.
Päivän Sana
Muut Etsivät