Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Gagin otti minut ystävällisesti vastaan, nuhdellen minua kohteliailla sanoilla, mutta Asja oli tuskin nähnyt minut, ennenkuin hän tahallansa, aivan ilman aihetta, rupesi nauramaan ääneensä ja tapansa mukaan heti juoksi pois. Gagin joutui hämille, soimasi häntä mielipuoleksi ja pyysi minua antamaan hänelle anteeksi.
Kun hän ilmoitti summan, mikä pitäisi olla kaisanruplia, ennenkuin torni ulottuisi maasta kuuhun, jäi Mikon suu selälleen ja silmät tuijottelivat ajattelevan näköisinä paperiin. »Kun olisi ihmisellä niin paljon rahaa», huokasi hän. Kastori purskahti nauramaan: »Sepä tässä janottaa, mutta ei suuret särpimet!»
Toiset vaimot rupesivat tästä, niinkuin yhtä, heti kurkkuunsa nauramaan, ja äite Pentinpoika sanoi: "Sinä olet viisas tyttö, sinä ymmärrät kuinka miehiä pitää pideltämän ja opetettaman taipuvaisiksi. Se on myöskin oikein. Miehet eivät kelpaa mihinkään; vaimo tekee miehen siksi mikä hän on. Minä en eroita ketään muita paitsi Heljen-isän, hän on kelpo mies, jaa, oikein erinomainen ukko."
Erittäin oli häneen vielä tullut se omituisuus, että hän osasi kertoa koomillisesti ja saada nauramaan. Päivällisissä hän saattoi vaan jollakin rauhallisella huomautuksella panna muut ihan käppyrään naurusta. Juuri niinä päivinä kuin varsinainen muutto tapahtui, sattuivat hyvin sateiset ilmat. Kevät oli muuten aikainen ja luonto täydessä heräämistilassa.
Ja miehetkin remahtavat nauramaan, että metsä raikuu: 'Onpas se näppärä! Sitte minä jo tulenkin sinun luoksesi ja me hiihdämme taas eteenpäin. Mutta sinä alat ihan tosissasi ottaa minua tiukalle, että mitä se semmoinen kujeilu? Tämähän on ihan hassua! Minun on helppo vastata, että etkö itse nähnyt millaisen ilon se miehissä synnytti.
Niin hän tekikin. Valee istui syrjässä ujostellen ja vaiti niin kauan kuin se tapahtui. Mutta sitten hän ihastuksesta räjähti nauramaan. Mieli oli niin kiihottunut, että naurun perästä alkoivat kohta kyyneleet vuotaa, joita pyyhkien ja hämillään ollen koetti huolellisesti salata. Kun oli tyynnytty, johtui puhe itsestään järkeviin asioihin.
Näkeekö vanhainkin silmät sen, minkä nuorten silmät jo ovat nähneet? Näkeekö Pekka? Panee lasit nenälle, jos ei ilman näe... Näkeehän tuon toki lasittakin tuommoisen, joka yli taivaan hulmuaa, sanoi totinen ääni. Yleisö räjähti nauramaan, nyt se alkoi ymmärtää. Oikein sanottu, Pekka! »joka yli taivaan hulmuaa.» Niin se juuri tekeekin!
Muu huivi oli kiinteällä tytön pään ympärillä, peittäen puolen otsaa, varjoten silmät, tehden äkkijyrkän mutkan, kadoten lehtien väliin ja ilmestyen jälleen monina poimuina näkyviin kaulan alla. Pieni tytönmuoto näytti hyvin kummastuneelta, mutta oli samalla valmis nauramaan; nauru jo pilkisteli silmistä.
Me nousimme siis istualta ja huusimme tuota salapyhäistä Migglesiä avuksemme, ensin kaikki yhtaikaa ja sitte yksi kerrallaan. Viimeiseksi päästi vaunujen katolla istuva irlantilainenkin oikean hätähuudon "Meggleelle." Kaikki purskahtivat nauramaan. "Hiljaa!" sanoi kutsari pikaisesti. Me kuuntelimme.
Nyt olen päättänyt olla jättämättä sinua; mitä olen sanonut sen teenkin. Mutta minä sanon: et tee, sanoi Maslova ja rupesi ääneensä nauramaan. Katjusha! alkoi Nehljudof tarttuen hänen käteensä. Mene luotani. Minä olen vanki, mutta sinä ruhtinas, eikä sinulla ole mitään täällä tekemistä, huusi Maslova vihasta säihkyen ja tempasi pois kätensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät