Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ihana impi joutunut Jo oli äsken pariin toisten tyttöjen; Nyt hänet vanhus havaitsi, Ja ruhtinan ja vastauksensa, itsensä Hän neiden nähden unhottaa, Ja hänen kutristansa ruman seppeleen Hän ehättääpi päästämään. Samassa Dmitri käsiänsä taputtain Vallattomasti naurahtaa: "Kas, veikko, puolustajatarta, jonka nyt Tuo vanhus menee noutamaan."
Minä en ryhtyisi mihinkään tavalliseen ylioppilas-hienostelemiseen ei, minun silmämääräni oli liian korkea, jalo sellaiseen ruvetakseni, ja muistellen Jaakko-enon neuvoja, täytyi minun naurahtaa, ajatellessani kuinka vähän hän minua tunsi.
Aa, prusak! naurahtaa vartia ja käypi sitten selittämään, että se on myöskin ranskaksi "prusak" ja samoin miltei kaikilla maailman kielillä. Niin, niin, onhan siinä syytä ylpeillä, sillä onhan russakka jotakin, mitä venäläiset voivat pitää aito omanaan. Minua alkaa yhä pahemmin vaivata nälkä.
Hän ohjiin tarttui, ja aron laitaa Jo kiiti Iván Kalitá; Ja hän naurahtaa: "Mua syytät, Vladimir lanko, Mut kohtapa 'Kukkaro' syyttää 'Saitaa'!" Ja ratsut lentää, ja kohti itää Hän johtaa saattoaan, Mut rinnallaan On uskottu orja, Ossip, Mi eessään raskasta säkkiä pitää.
"Ei, ei se ole ... ei hän ole ... ei hän ole ollut", sanoi hän hätäisesti ja katkonaisesti; sen ohessa koetti hän naurahtaa, mutta se yritys ei onnistunut ensinkään. "Oletteko ennen ollut täällä?" kysyin taaskin, sillä minusta alkoi tuntua siltä kuin hän peittäisi jotakin. "E ... en minä ole täällä ollut ... en milloinkaan", sanoi hän ja loi katseensa maahan.
"Huomenna jo!" huudahti hän, ja kesken kyyneleitänsäkin koetti hän naurahtaa. Mutta samassa tuli ankara yskän-kohtaus, joka pani sydämmeni vavahtamaan. Minun ei huolinut kauan tutkistella taudin laatua; se, mitä jo aikaa sitten olin pelännyt, oli valitettavasti nyt käynyt toteen.
Varsinkin painoi häntä ajatus, miten vanhemmat ottaisivat hänen tulonsa vastaan. Se kävi helpommin kuin hän oli ajatellutkaan. Hänen nilkku veljensä, Ranssu-niminen, avasi äkkiä saunan oven, seisahtui möllämystyneenä kynnykselle ja sanoi: Ka, Jaana! Jaanan täytyi oikein naurahtaa hänelle.
Näin hänen kertoissaan jopa korska Mariiakin päätyi kuuntelemaan, ja hän ensin hämmästyi imehdellen, kuin olis silmissään ihan uuden maailman nähnyt. Viel' isosesti hän naurahtaa toki, huoleti päätään viskoen, illan ja toisen, kun parissamme hän kauan haaveiss' istunut on. Vaan turhaan! Toiseksi iltaa hän tuli taas, ja nyt kauempaan, totisempana istui. Vihdoin oikut ne lähtivät.
Huus pikku-sisko väliin: "Siro pentuni, kiltti niin, On suureks ja hulluks tullut, Ja Reiniin heitettiin." Tuo pieni on ilmetty kulta, Jos lainkin naurahtaa; Sama silmien isku on hällä, Mi mun niin kurjaksi saa. Kalarannalla istuimme siinä Ja merta katseltiin; Nuo iltausvat nousi Ja täyttyi avariin.
Sitten muistivat ne äkkiä jotakin ja kysyivät, eikö Jaanalla ollut sulhanen kotipuolessaan ja eikö hänen ollut pitänyt mennä naimisiin. Se matkusti Amerikkaan, selitti Jaana heille lyhyesti. Ylioppilaat käänsivät Amerikan hameriikiksi, olivat sukkelia mielestään ja tarjoutuivat Jaanalle sulhasen sijaisiksi. Jaanan täytyi usein naurahtaa heidän hullutuksilleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät