United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta emäntä vain kääntyi Aliinaan ja jatkoi: Minä täällä olen parunnut isällesi, kun otapas talonpoikaiselle tytölle tällaista vaatetta, joka niin näkönsä kuin hintansakin puolesta kuuluu herrasväelle. Tämä sitten sinua puolustaa, että jos muka joudut morsiameksi, ikäänkuin siihen pitäisi vaatteilla pyrkiä. Liika on liikaa, hyvin joutaisit vielä itse tekemään vaatteesi.
Suuret, siniset silmät ja korkea, leveä otsa tekivät hänen näkönsä majesteetilliseksi; mutta niissä myös samassa ilmoitti itseään luonne, joka oli enemmän tottunut vastaan-ottamaan vapaehtoisia kunnian-osoituksia, kuin niitä vastahakoisilta väkisin vaatimaan.
Simpsa oli tuskin kuullut Olgan wiimeistä puhetta, jonka ajalla he oliwat seisahtuneet. Hänen näkönsä oli kääntynyt taaksepäin, yhtaikaa kun hän oli ottanut Olgan käden, ja puristaen sitä sopotti pelästyneenä: Olga! "Kuulitko sinä mitä, tahi näitkö mitä?" kysyi Olga säpsähtäen.
Alas ehdittyään alkoi hän ripeästi ripustaa vaatteita nuorille ja ottaa pois kuivia. Mutta parin minuutin kuluttua laimeni työ; kyyneleet heruivat silmiin ja tekivät hänen näkönsä himmeäksi, hän pudisti päätänsä ja pusersi silmänsä, mutta vihdoin alkoi vesipisaroita kieriskellä niin tiheään, ett'ei hän enää nähnyt mitään. Hän istui kivelle, peitti kasvonsa käsiinsä ja itki katkerasti.
Vaan silloin annamme me sillit ja kaiken sen, josta olet lörpötellyt, olla rauhassa!... Ja sinä tulet tänne kotiin neljäksitoista päiväksi kahdesti vuodessa, siitä tulee parahiksi kuukaus vuodeksi! eli kolmessakymmenessä vuodessa kolmekymmentä kuukautta... Sillä tavalla elämme koko elämässämme noin puolikolmatta vuotta yhdessä!... Näin emme kyllästy toisiimme!" hän meni pois ja pani pojan kehtoon; vaan hänen pikainen tapansa ja kiukustunut näkönsä sanoi kyllä, mitä hänen mielessään liikkui!
Esterille ei oltu koskaan uskottu Hiljan ja Knuutin välisiä suhteita, eikä hän ollut mikään sieluntuntija, harvoin huomasi asioita pintaa syvemmälle ja otti ihmiset heidän sanainsa ja näkönsä mukaan.
He kertovat tapahtumia, joita vuosisadan kuluessa joko itse ovat nähneet, tai Päijänteen aallot rannalla heille kuiskaelivat. Oli kolkko, syksyinen päivä. Myrsky pauhasi ja aallot kuohuivat korkeina, vaahtopäisinä Päijänteen helmassa. Taivaalla ajoivat sysi-mustat pilvet kiivaalla nopeudella toisiaan, näkönsä oli uhkaava, peloittava.
"Minä en olekaan, isä, tyttö, minä olen talon emäntä", sanoi emäntä hilpeästi. "Talon emäntä! Ja minkä talon?" "Juuri tämän talon." "Kuinka tämä on selitettäwä kuka on miehesi?" Emäntä wiittasi lawitsalla istuwaa sokeaa miestänsä. "Onko kowa=onni kohdannut, koska hän näkyy näkönsä menettäneen?" sanoi ukko. "Ei mikään kowa=onni; hän on synnynnältään sokea", selitti emäntä. "Kuka ja mistä hän on?"
Hän lähestyi jälleen sänkyä, Thorbjörn käänsi suuret, kirkkaat silmänsä häneen; isä ei voinut olla niihin katsomatta, mutta silloin rupesi oma näkönsä himmentymään. "Tiesinhän sen näin päättyvän," huokasi hän ja lähti huoneesta.
Kukahan tohtii koskaan sanoa, kenen vika se on, miehen vaiko naisen? Mutta sitä minä en koskaan sano hänelle, sillä silloin tulisi hän aivan hurjaksi. Näkisittepä vaan, miten yksinäisinä me molemmat olemme autiossa kodissamme, varsinkin siitä asti kuin hänen näkönsä heikontuminen on alkanut vaikuttaa hänen luonteesensa.