United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun jälleen tapasin hänet, oli hänellä muutamia uutisia kerrottavina minulle. "Minä olen puhunut Ambrosen kanssa", sanoi hän, "ja hän on pyytänyt minulta anteeksi. Me olemme sopineet asiasta, herra Lefrank. Mutta ... mutta..." "Mutta mitä neiti Naomi?" "Hän ei ole näköisensä, herra. Hän ei tahdo myöntää sitä; vaan minä en sille voi mitään, minä luulen hänen salaavan jotakin minulta".
Tuo pitkäkieli lörppä saisko elää Ja rikoksemme ilmaista? Ei, herrat! Nyt kerron teille koko tuumani. Maamieheni on täällä, eräs Muley, Jonk' eukko eilen pojan synnytti Juur' näköisensä, valkoisen kuin tekin.
Tytöt häärivät vallattomina Vinitiuksen ympärillä. He nähtävästi tahtoivat houkutella hänet kilpajuoksuun, koska hetken päästä pyrähtivät pois kuin kaurislauma. Mutta Vinitius jäi seisomaan paikoilleen, ja hänen sydämensä sykki kiihkeästi, sillä vaikka hän oli huomannutkin, ettei Diana ollut Lygia eikä läheltä katsoen edes hänen näköisensä, niin oli mahtava vaikutus vienyt häneltä kaikki voimat.
»Se voi olla mahdollista», sanoi Swart. »Mutta kuka sitten on tuo toinen tuolla?» »Se on kreivi Bülow-Dennewitz», sanoi sotamies. »Mikä mies se semmoinen olisi?» sanoi Witt. »Ei, se on majuri von Voss Grabowista; se on aivan hänen näköisensä. Häntä en minä unhoita milloinkaan. Se oli mies, joka osasi olla hyvä kaikille. Hän sanoi meitä aina lapsikseen.»
Puhukaa hänen puolestansa, meidän ei käy laatuun, tappavat, sanoi vanki, levottomasti katsellen ympärilleen ja poistui heti Nehljudofin luota. Asia oli se, että pakkotyöläinen Karmanof oli vietellyt erään hänen näköisensä miehen, joka oli siirtokuntaan tuomittu, asettumaan hänen sijallensa, niin että pakkotyöläinen tuli siirtokuntaan, mutta toinen pakkotyöhön hänen sijalleen.
Ihan hänen näköisensä, vaan en tunne, huusi Maslova katsomatta Nehljudofiin ja hänen punastuneet kasvonsa synkistyivät vieläkin enemmän. Olen tullut pyytämään sinulta anteeksi, huusi Nehljudof kovalla äänellä ilman mitään erikoispainoa sanoissa, aivan kuin olisi ulkoläksyä lukenut. Huudettuaan nämä sanat, häntä alkoi hävettää hän katsahti ympärilleen.
Häntä kutsuivat net, jotka hänet usein näkivät varsin yksinkertaisesti "Tupsuksi", kuni rouva Blomros, katsoen hänen sotaisaan muotoonsa, oli leikinlyöjiltä saanut nimen "Rynnäkkökypäri". Ja tuo sievä tyttö? Epäilemättä vanhuksien tytär, vaikka, Jumala sen tietää, hän ei ollut heidän näköisensä. Mutta, lausui herra Blomros, tänään on minulla paljon tehtävää.
Siinä oli kuvattuna muutamia siperialaisia lakkeja ja kunkin lakin sisällä oli pää. Yksi niistä päistä oli juuri hänen näköisensä. Se on suunnattoman uninen mies ehkä jonkun maaorjan jälkeläinen Oblomofkan tilalta. En huomaa hänen juuri koskaan juttelevan toisten kanssa ja aina kun vartiat kävelyajan lopulla istahtavat jakkaroilleen eri puolilla lavaa, painaa hän silmänsä kiinni ja nukahtaa.
Nuorimmat olivat äidin näköiset, mutta vanhin oli sekä isän kaltainen että hänen näköisensä. Hän oli toisia tyttäriä vaaleanvärisempi, hänellä oli suuret hellänsiniset silmät ja hän näytti niin viattomalle ja uskolliselle. Eli oli hänen nimensä, niinkuin Toren äidinkin. Eli oli Toren sydänkäpy.
Se oli kummastuttavassa määrässä hänen näköisensä, jonka vuoksi se myöskin säpsäytti minua. Maalaaja ei ollut pannut siihen arpea, mutta minä panin; ja siinä se oli, siinä se tuli ja meni; milloin rajoittuneena ylihuuleen, niinkuin olin nähnyt sen päivällisillä, milloin näyttäen koko tuon vasaralla isketyn haavan laajuutta, semmoisena, kuin olin nähnyt sen, kun hän oli vihoissaan.