Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"Kuningas", jatkoi maavouti, "jos myönnät, että olen sinua hyvin palvellut koko elämäni ijän, niin anna minun haltuuni Isolde; minä vastaan hänestä, minä rupean hänen vartijakseen ja takuumiehekseen." Mutta kuningas tarttui Dinasta käteen ja vannoi kaikkien pyhien nimessä, että hän oli paneva tuomionsa täytäntöön heti.
Niinkuin sinäkin Pietarini äsken sanoit tuossa korkiasti kunnioitettavan rovastin edessä, että totuuden tunnet ja myönnät, niin minäkin myönnän, että sinä tuhlaavaisuudellasi olet ollut Jumalan aseena ajamalla minun Kristuksen turviin.
Tyhjät vallisi eivät minua pidätä." "Ne eivät ole tyhjät. "Sinun täytyy myöntää, että kaksikymmentä tuhatta miestä voi puolustaa Roomaa, nimittäin tätä minun Roomaani, joka on kuvattu tähän asemakaavaan, toista vuotta Belisariustakin vastaan. "Ja kun sen myönnät, niin voin ilmoittaa sinulle, että näissä varustuksissa on tällä hetkellä kolmekymmentäviisi tuhatta aseellista miestä."
Vasta kun nimi Aadolf kajahti hänen korviinsa, tuli hän vähäksi ajaksi täyteen tuntoonsa ja kuuli selvään seuraavan kysymyksen: Sinä myönnät siis, että olet mielistynyt poikaani, ettei äitisi yksistään tahtonut, vaan että sinulla itselläsikin oli tarkotuksena kiinnittää puoleesi hänen sydämensä? Niin oli, vastasi Elli, minä pidän hänestä paljon, hyvin paljon.
Huomaa: Sinä myönnät hänen viisautensa ja voimansa niin äärettömiksi, että ymmärrykses pyörtyy niitä tutkiessas ja kuitenkin sanot sinä hänelle: »minä tiedän yhden aijeen, joka, käytettynä sinun valtakunnassasi, olisi ihmeellisen ankara ja kaunis, mutta sinä et olekkaan oivaltanut sitä». Niin sanot, pitäen itseäsi viisaampana häntä.
Tätä nykyäkään, tässä silmänräpäyksessä, et ole kyllä oikein onnellinen, Adelbert. Eikö totta? Myönnäthän tuon, että löytyy jotakin jalompaa kuin maallinen tavara ja onni! Myönnät, että kullalla ja hopealla ei saa ostetuksi sitä jaloa nautintoa, jota henkisesti rikas mieli kykenee ammentamaan joka kukasta, joka ruohonkorresta. Myönnät, että hengen aarteet ovat kurjaa metallia paljoa jalommat!"
Myönnät minun olevan hassun sanoessani nuo yksinkertaiset sanat, ja kuitenkin vaadit sinä sen... Onko se rakkautta? Kysyn nyt, kuka on itsepintaisempi? Kenen vika? Kenessä rakkauden puutetta? Viides kohtaus. Entiset. Heikki. Herrasväki tulee! Pyyhi kyyneleesi? Mitä he tulevat sinusta ajattelemaan? Minusta ajatelkoot, mitä tahtovat... Olen syytön! ALFRED. Muista velvollisuutesi talon rouvana!
Siis myönnät, että olet minua pettänyt? VILHO. Tosin sen tein, mutta minä MARI. Myönnät, että sulla oli tämä salaisuus jo ennen kuin minua kosit. VILHO. Paljoa ennen, armas Mari, paljoa ennen. MARI. Ja kuitenkin rohkenit minut omaksesi pyytää! Oi, kehnoutta! VILHO. En sitä niin suureksi esteeksi arvannut. MARI. Et arvannut niin suureksi esteeksi! Oletko järjiltäsi, vai pilkkaatko minua?
On minusta sitä, että ei se tuo oppi pahaa tekisi, sanoi eno. Minulla itselläni sitä on hyvin vähän, vaan sekin on ollut monesti apuna tätä pientä taloutta ylläpitäessä. Onhan se ollut, myönsi Anna Liisa mieliksi. Eno sen huomasi ja naurahtaen virkkoi: Sinä myönnät suotta, sinulla kun on toinen kokemus kirjoitustaidosta, äitivainajasi siitä kertoi täällä käydessään. Lienee tuo kuulunut muutenkin.
GLOSTER. Mua hänen herjakielens' ärrytti, Mun, syyttömän, kun päähän syyn hän syyti. ANNA. Sua oma verivimmas ärrytti, Jok' uneksi vaan aina teurastusta. Tapoithan tämän kuninkaan. GLOSTER. Sen myönnän. ANNA. Vai myönnät, mäyrä? Myöntäköön myös Luoja, Ett' ilkityöstäs kadotukseen joudut! Oi, lempeä hän oli, jalo, hurskas. GLOSTER. Siis omiansa taivaan kuninkaalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät