United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !


Anna, tuo eilen wielä kukoistawa neitsyt, juoksi tulijoille owessa wastaan, waaleana ja muuttuneella muodolla, jossa kuwausi hiljainen heikkomielisyys. Hänen silmäinsä walo oli tummennut, ja niiden katsanto oli hajallinen niinkuin sillä, joka on kadottanut ymmärryksensä.

Levosta virkistyneenä heräsi hän aamulla muuttuneella mielellä, ja ajatteli nyt ihmetellen pahaa mielialaansa edellisenä iltana. Hän melkein häpesi sitä, että oli saattanut olla niin narrimainen ja naurettava; sillä siltä kannalta katseli hän nyt asiaa.

Signe oli sanonut poikkeavansa vielä erääsen lähelläolevaan myymälään, mutta heti kun oli käännytty kadun kulman ympäri, pistänyt käsivartensa Johanneksen kainaloon ja lausunut matalalla, muuttuneella äänellä: »Te ette mene tänä iltana mihinkään. Minä tahdon puhua teidän kanssanneHän oli pyytänyt, hän oli vaatinut, että Johannes häntä kuuntelisi. Tämän ainoan kerran elämässään.

Ligelius heittäytyi vuoteelleen ja kätki kasvot käsiinsä. Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä hän nousi jälleen ja lausui muuttuneella äänellä: Turkin vietävä, luulenpa että olen ollut heikko ... ollut naurettava ... minä olenkin juonut paljon, ja te voitte tämän purkauksen lukea viinin ansioksi. Minä olen muutoin iloinen sielu. Maljanne, Skytte!

Sairas näkyi hieman toipuvan sen tunnin kuluessa, jonka vietin hänen vuoteensa vieressä. Hän katseli avosilmin ympärilleen, joi vähän raikasta vettä ja sai äkkiä puhevoimankin takaisin. "Kuinka minun laitani on?" kysyi hän sortuneella, vallan muuttuneella äänellä.

Jassoo, jassoo, sanoi vanhempi naisihminen ihan muuttuneella äänellä, nuoremman myöskin anteeksianovasti hymyillessä hänen takanaan. Juuri ikään hän pistäytyi ruokatunnilla täällä kotona, tuli juoksujalassa, kirjoitti kirjeen ja taas läksi. Mutta herra on hyvä ja astuu sisään hänen huoneeseensa, koska herra on hänen sukulaisiansa. Ehkä herra onkin veli? Niin, veli.

»Tahtoisitko nyt viimeinkin sanoa mitä tämä kaikki merkitsee» virkkoi Kyllikki yhä tyynesti, mutta niin muuttuneella äänellä, että hän pelästyi sitä itsekkin. »Kyllä, jumal-avita! Jos minulla olisi revolverini, niin vastaisin silmänräpäyksessä niin, ettet enää ikänä kyselisi

Ja Theklan huulet värisivät ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä, kun hän vastasi muuttuneella äänellä: "Minä luulen, että minäkin olen sitä kokenut, serkku Eva." Lapsi raukka, hän on monesti saanut kokea sitä. Hänen sydäntänsä vihavoittaa usein, kun hän ajattelee Bertrand de Créqui'n vaarallista asemaa vihamielisten sukulaisten joukossa Flanderissa.

Sitten hän jatkoi toisella, muuttuneella äänenpainolla: Se on vahinko. Minä olin aikonut teidät kohottaa pian korkeampaan asemaan. Nyt se ainakin on liian myöhäistä jo. Ei vielä myöhäistä, koska istutte siinä. Ettekä te voi vielä vastata, ennen kuin kuulette, mihin asemaan minä olin aikonut teidät kohottaa. Minä kuuntelen. Siis mihin asemaan? Omaani. Mitäs te siihen sanotte?

Kuka se puhuu? kysäsi vanhus äkkiä muuttuneella äänellä. Minä se olen, äiti parka. Ei kukaan muu kuin Elli. Rukoilen että Jumala lohduttaisi meitä ja karkottaisi synkät ajatuksesi. Sinä olet uneksinut. Ei täällä ole mustaa miestä sisällä! Täällä on vain Elli. Taisinpa tosiaankin uneksia. Voi kuinka se uni oli kauhea; se tuntuu vieläkin jäätävän sydäntäni. Tule tänne lapseni!