United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Annan polvet kävivät niin hervottomiksi, että hänen täytyi nojautua seinään, pysyäkseen pystyssä, ja koko maailma musteni hänen silmissään. Mutta tuska ei sallinut hänen levähtää. Mitä tuli hänen tehdä? Kiiruhtaisiko hän miehensä jälkeen heittäytyäkseen kumpaisenkin väliin? Tämä tuuma lensi kuin salama hänen päähänsä, mutta eikö olisi vielä sitäkin paitsi pelastuksen toivoa?
Kukapa sitä niin tietää, miten ja minkä tähden tuollaiset ylhäiset ja hienot ihmiset milloinkin kuolevat" Maailma musteni minun silmissäni; huone alkoi pyöriä kuin tuulimylly, ja samassa minä kaaduin laattialle. Pitkän ajan kuluttua jälleen virottuani tuntui kuin olisi sydän ollut pakahtumaisillaan rinnassani.
Päivällisajan tullessa saattoi hän välistä tuntea semmoista väsymystä, että maailma musteni silmissä ja että hänen täytyi nojautua johonkin, pysyäksensä kaatumatta.
Ilma oli samea ja kylmä; kaikki, mitä akkunasta näkyi, kantoi tuommoista surun-voittosta muotoa, kuin minkä laskee kalsea talvipäivä sekä luontoon että ihmisiin. Savupiipuista nouseva savu painui alas-päin ja musteni, liehuessaan hitaasti pitkin kattoja, niitten valkoista lumipeitettä.
Voihkaten polvilleen hän vaipui, yö hänet kietoi tumma, ja maahan suistui hän käsin suolia kooten. Veljens' armaan kun, Polydoron, noin näki Hektor suolia kourillaan kokoellen sortuvan maahan, silmiss' uljaan musteni kaikk', ei kaukana voinut olla hän kauemmin, heti kohta Akhilleun kimppuun peistään heiluttain kävi kuin tulen liekki.
Ett' ihmiset on kaikki ilkeät, Nyt mieleen muistui nämät sanat sun; Ja ajatus tul' aivohoni mun: Se rosvo on! KILPI. Mi varomattomuus! AINA. Pelosta hämmästyin. Mi hirmuisuus! Mun silmäin musteni. Mä horjahdin Samassa portahalta putosin. KILPI. Oi, kauheaa! AINA. Se oli kauheaa! Huu, kuinka kylmää sekä kosteaa! Ves' pääni peitti. Jouduin tainnoksiin.
Alman silmissä se huojui; hän nosti päätään; puut, ristit, miehet huojuivat. Sitten musteni kaikki; hän vajosi maahan ja pyörtyi. »Tuota juuri pelkäsinkin, kun hän koko ajan valvoi yhtä mittaa, ei syönyt eikä paikastaan liikkunut. Ihme että hän näinkin kauvan kesti.» »Otamme hänelle jotain vahvistavaa, ehkä rautaa. Ja iltasilla niitä entisiä. Kyllä se menee ohitse, hiljaisuutta vaan ja rauhaa.
Hetken perästä palasi hän takaisin, silminnähtävästi levollisempana. Melkein kohta sen jälkeen kilisi pumpunvarsi ja me kuulimme veden kohisten putoavan kaivon kaukaloon. "Maa musteni taas hänen silmissänsä," vastasi Ilse lyhyesti minun huolestuneihin kysymyksiini.
Hänen muotonsa musteni, hänen silmänsä valoivat valkeata. Pitkän aikaa taistellen jotakuta voimakasta mielenliikutusta vastaan, jupisi hän viimein tyyneiksi taivutetuilla sanoilla: "Hän on noita kristittyjä." Nämät sanat lausui hän verrattoman katkeralla ylenkatseella. "Kristittyjäkö?" säisti Helena; "minä olen kuullut paljon puhuttavan heistä ja heitä vastaan. Mitä ne ovat?
Jumalanpalvelus kesti kauan, ja hermostunut jännitys vaikutti kuten niin usein myöhemminkin elämässäni, että päätäni alkoi huimata ja kaikki silmieni edessä musteni tummiksi pilkuiksi. Minne ikinä katseeni loin, ilmestyi kauhistuksekseni musta pilkku, ja tuskissani ajattelin, että tämä ehkä onkin jo kirouksen alku.