Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Sinä et koskaan voi olla mustasukkainen, luulen ma, sillä sinä et voi rakastaa, luulen ma. Ja vaikka minä tiedän sitä synniksi, täytyy minun sanoa: minä olen luulevainen jokaisen esineen suhteen sinun läheisyydessäsi, eikä ainoastaan Andreaksen, vaikka en luule että hän juuri voi olla minun kilpailijani, minä olen luulevainen kaiken suhteen, johonka kosket, jota katselet.
»Mutta elkööt viekö minulta minun nuoriani ja kauniitani ... minä vihaan, minä kadehdin, minä olen mustasukkainen heille kaikille, minä tahtoisin rikkoa heidän jokaisen välinsä, panetella heitä toisilleen ... parhaita ystäviänikin!
Karkea kuin boiotilainen sukkeluus ja köyhä kuin spartalainen ateria! Onko sinun miehesi yhtä naurettava ja mustasukkainen kuin ennenkin? CHRYSEIS. Anemotis, ei enempi! Sua käsken ja rukoilen. ANEMOTIS. Anteeksi, nimeni on Tuulikki, torpparinvaimo, mutta muuten teidän korkeutenne nöyrin palvelija. Olinpa vähällä unohtaa kysyä, oliko sinulla jotakin terveisiä Kyproon. CHRYSEIS. Kuinka? Kyproonko?
Johannes loukkautui kysymyksestä, joka hänen mielestään oli aiheeton ja liian terävällä äänellä tehty. Oliko Liisa ehkä mustasukkainen? Mustasukkainen naiselle, jota hän ei ollut nähnyt koskaan ja jonka Johanneskin tunsi vain ohimennen? Eihän hän edes sinutellut rouva Rabbingia. Liisalla ei todellakaan ollut mitään syytä noin oikutella. Kuinka niin? kysyi Johannes yhtä terävästi.
Hän epäili meidän pienimpiä liikkeitä, silmäniskuja ja peitettyjä sanoja, ja jos me joskus ruokapöydässä naurahdimme, niin hän suuttui, ellei syytä hänelle heti selvitetty. Jokaisesta hymystä, jokaisesta sanasta, jonka tyttö mulle soi, vaati hän kohta itselleen kymmenkertaisen korvauksen. Niin, hän oli lyhyesti sanoen mustasukkainen.
Olen nainut mies; luuletteko minun voivan olla mustasukkainen kreivi Orloville? Ei; tahdon uskoa teille asian, joka toistaiseksi jääköön entre nous. Mitä sanotte, jos lähettäisimme hänen majesteetillensa kuninkaallisen serafiimitähtemme? Olisihan se eräs keino tuon mahtavan naapurin kiinnittämiseksi itseemme, vastasi kanslianpresidentti hyvin tyyntyneenä.
"Ei, mitäs minulla olisi sitä vastaan, jos Mirandaa haluttaa lähteä", sanoi Kirsti; "en minä tänne yksin jää, kun Kroof on melkein koko ajan seuranani." Se oli tullut luonnolliseksi asiaksi ja siihen vastaan sanomatta suostuttiin, että kun Taavi lähti jonnekin Mirandan kanssa, niin mustasukkainen vanha karhu jäi kotiin.
"Sitä sinun ei pidä olla, Doraseni", sanoi Eugen hiljaa, "ei voi olla mustasukkainen taivaan enkelille. Hän kuoli, ennenkuin oli täyttänyt kahdeksaatoista vuotta... Mutta minä surin häntä niin, oikeastaan surin häntä siihen asti, kunnes sain nähdä sinut.
Sillä, näetkös, minä sanon sen kumminkin, että tiedät olla varuillasi kerrotaan, että sinä olisit kovasti rakastunut arkkitehti Hovingiin. SYLVI. Kas, kuinka ovat tarkkanäköisiä! ELIN. Ja että sinä pelkästä mustasukkaisuudesta kiivastuit Karinia kohtaan. SYLVI. Rauhoittukoot, sillä nyt en ole enää vähääkään mustasukkainen. ELIN. Olitko sitä sitten eilen? SYLVI. Mahdollista kyllä.
»Sillä minä, minä olen mustasukkainen yleensä, ja se on minussa perisynti.» »Minä kadehdin heitä kaikkia, jotka ovat minua onnellisemmat, kaikkia, jotka rakastavat ja joita rakastetaan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät