Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
KAUPPANEUVOS. No, vaan kumpaako sinä nyt pyydät minulta, Berthaa vai Kerttua? VALTER. Kerttua, Kerttua, johan sen sanoin. Armahin, suloisin Kerttu KERTTU. joka olet Sysmästä kotoisin VALTER. joka olet Sysmästä kotoisin, suostutko tulemaan omakseni? KERTTU. Kysytkö sitä nyt oikein vakavalla mielellä? VALTER. Aivan vakavalla mielellä? Entäpä jos ruppeen toas hoastamaan Savon murretta?
Oppinut herra puhui rumaa limousinin murretta. »Uskotteko Jumalaan?» kysyi hän silloin terävästi. »Enemmän kuin te.» »Jumala ei tahdo, että me uskoisimme teidän sanoihinne, ennen kun annatte merkin, joka todistaa, että teihin tulee luottaa.» »Minä en ole tullut Poitiersiin antamaan merkkejä; viekää minut Orléansiin, niin olen näyttävä teille ne merkit, joiden vuoksi minut on kutsuttu.
"Mielellämme", vastasi Käärme, käyttäen samaa murretta kuin puhujakin, "mene edellä; me seuraamme perästä." Metsäläinen, joka ei voinut eroittaa ääntä ja lausetapaa keskellä kohisevaa koskea, kulki edellä, toiset seurasivat lähellä hänen perässään ja kaikki kolme saapuivat pian ruuhen luo.
He vihaavat ja vainoovat meitä kaiken rakkautensa ohessa, he eivät voi meille antaa anteeksi, että me puhumme toisellaista murretta kuin he, että meidän nenämme on luotu toisennäköiseksi kuin heidän, että meidän silmämme ja tukkamme ovat mustat ja kiiltävät; he soimaavat meitä että pysymme kiinni isiemme tavoissa ja opissa, uskollisuutenne lukevat rikokseksi meille meille köyhille Juutalaisille!
Käräjäkirjuri, vanha patajuoppo, oli vannonut monet valat, ett'ei se ollut ryssää eikä ranskaakaan, sillä niitä kehui hän pudottavansa kuin turkin hihasta. Vihdoin oli lukkari ratkaissut asian ja juhlallisesti selittänyt, että se oli ollut Paapelin ja Papylonian välistä murretta, jota puhutaan Mesopotamiassa Punaisen meren rannalla.
Se sopi niin hyvin siksi että hän puhui leveätä Savon murretta, eikä oikein osannut perehtyä kirjakielen suulliseen käytäntöön. Hän kyllä vakavasti koetti oppia ruotsiakin, mutta se oli niin merkillistä, että hänen kielensä aina käännähti puhumaan sellaista Kuopion takana kehittynyttä ruotsia, joka, kuten tunnettu, hiukkasen eroaa esim. Tukholman ruotsista.
Hän oli miellyttävä, iloinen ja puhelias mies, joka monesti leikillään ja huvittavilla puheillaan sekä reippaalla laulullaan ilahutti suuresti meitä kumpaakin. Minun oli kuitenkin usein hyvin vaikea ymmärtää häntä, koska hän puhui Thyringin murretta, joka lienee vaikeimpia vieraan tajuta. Jokapäiväinen harjoitus tuotti sentään minullekin jonkin verran taitoa siinäkin.
Hämeenkin murretta saisin sillä tiellä kuulla ja tutkia, ja se olisi mielestäni suuri voitto, sillä itä-suomea minä jo olen melkein paljon kuullut sekä kotona että matkoilla. Voi aina hyvin! sitä toivottaa veljesi D. E. D. Europaeus. Helsingissä 17 huhtik. 1852. Lönnrotille. Kunnon Veljyeni!
Päivän Sana
Muut Etsivät