United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hänen toverinsa kysyi, mitä tämä lauselma merkitsee, ei suntio ensin ollut kuulevinaan, vaan jatkoi yhä työtään. Hetkisen kuluttua vastasi hän, katsomatta ylös: "Jokainen lapiollinen multaa, minkä minä tälle haudalle viskaan, on putoova kuin kallion lohkare pormestarin rinnalle, vaan hyvälle Kaisa rouvalle olkoot kepeät mullat.
Olisivathan ne sinne permannoiden alle ajaneet kaiken maailman mullat ja sammaleet, mutta minä sanoin, jotta mitä siitä on seurakunnalle hyötyä; ja jotta kuta kalliimmaksi se tehdään, sitä suuremmat ylöskannot ovat pidettävät ja jotta onhan sitä herroilla rahaa, niin joutavat itse laittaa mieleisikseen. Rovasti vainaja kyllä puhisi vastaan, mut mitäs se yksinään voi koko joukolle.
Koirat sotki suota myöten, Mie itse mäkiä myöten; Löysin veikkoni hevosen Tarhapeltojen tasalta, Siltapeltojen sivulta; Tuolle selkähän kavahin Ajoin rannat rapsutellen, Hiekkarannat herskutellen; Hiekat silmille sirisi, Mullat parskui parmoilleni. Tuli Kiesus vastahani, Vaskivarpoja sylissä, Kultakukkia käessä, Mie noita anelemahan: "Anna Kiesus kukkiasi!" "Kellen kukkia anelet?"
Kaikki katsoivat sitä itsekseen kummeksien, mutta kun näkivät niitten tekevän niin tosissaan ja arvokkaalla tavalla, että siinä näkyi uskonnollinen merkitys, niin ei viitsinyt kukaan kysyä sen teon merkitystä, salaa vain kuiskittiin toisilleen. Eräs vanha talon emäntä kuitenkin tiesi kuiskijoille sanoa sen merkitsevät sitä, että vainaja saa keveät mullat.
Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan suoloiksi someret, Meren mullat maltahiksi, Meren ruovot ruokapuiksi, Ve'en kaislat kaalimaiksi. Kun ma laululle las'eme, Virren työlle työnteleme, Laulan mä meret mesiksi, Meren hiekat hernehiksi, Meren kivet kiiltäviksi, Meren kaislat kaunihiksi.
Kuinka en nyt minä sitä tietäisi. Vaikka minun tukkani onkin valkeaksi käynyt, on muistini yhäti vielä kuin partaveitsi. Aina teidän isävainaannekin, kepeät mullat hänen siunatulle haudalleen, aina kysyi minulta, kun hän jotain unohtanut oli... Hän nimittikin minua siitä syystä 'muistikirjakseen', jos suvaitsette minun sitä ilmoittaa".
Eikö häntä hävettänyt kun hän vihdoin palasi kotikyläänsä, ennen aikojaan vanhentuneena ja kuihtuneena, ankara kolotus käsissä ja jaloissa? Miksi? Siksikö, ettei hän tullut hevosella ja heläjävillä kelloilla oliko hän hevosella lähtenyt? Siksikö, että hän oli heikko ja kivuloinen moni muu olisi hänen matkojensa jälkeen maannut mullat silmillään! Eikö Heikkilän emäntääkään hävettänyt?