Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Kukka rannan! Kelle annan Sinut muistoksi? Kell' on huulet samanlaiset, Kasvot, kuin sun, ihanaiset, Ken on kultani? Laine läikkyi, rannan sorti, Ryösti kukkasen, Niin mun mielenikin murti, Jätti murheesen. Hellä rastas! Mieli raskas Multa virvoita! Lausu voinko toista kuulla
Heidän näin ääneti astuessansa eteenpäin, saapuivat he sen pienen kesähuoneen luo, jonka taru on omistanut Izaak Waltonin muistoksi. Lily meni sisään ja istui; Kenelm istui hänen viereensä.
Kun mainitsin tästä Ida Falbe-Hansenille, otti hän esiin erään vanhan kellastuneen paperin, jossa oli H. C. Andersenin omakätisesti kirjoittama runo ja nimikirjoitus, ja lahjoitti sen minulle muistoksi siitä kirjailijasta, johon olin niin ihastunut pienestä pitäen. (Se on nykyään N.
Katsokaa tänne, niin näette, kehoitti tyttö, osoittaen vyötään, jossa välkkyi hyvin vaatimaton terässolki; minä otin sen muistoksi tästä päivästä, ja mitä minä kerran olen ottanut, sitä minä en myöskään koskaan anna takaisin... Nyt te siis jo tunnette kaksi minun periaatteistani.
Se oli kohteliaisuus, mutta se kuului kuin taisteluun vaatimukselta nuorukainen tiesi sen itse hyvin. »Onhan niitä!» tuli puutarhasta sillä äänellä kuin että minä olen valmis, odotan vain jatkoa. »Ajattelin pyytää yhtä niistä, muistoksi kulkijalle tuosta punaisesta metsäruusupensaasta. Ellei paljona pidetä?»
Mutta ... minä ilmasen sen teille nyt, jäähyväisiksi, entisien aikojen muistoksi. Te ette rakastaneet minua kylliksi. Minun laiseni naisen pitää saada ääretön rakkaus, niin suuri, että se on yhtä vahva kuin hänen epäilynsä, yhtä palava kuin hänen levottomuutensa, yhtä voimakas kuin hänen ajatuksensa, yhtä syvä kuin hänen ikävöimisensä, yhtä kaunis kuin hänen kauneimmat unelmansa.
Kun Maiti oli vaimonsa kanssa asunut vuoden torpassaan, syntyi heille kaunis, terve poika, joka kasteessa sai nimekseen Iisak, muistoksi heidän suurimmalle hyväntekijällensä, Jäykkälän isännälle, jonka kaimaksi ensimmäinen poika ristittiin; jonkun vuoden kuluttua saivat he toisenki lapsen, vaan sen korjasi Tuoni ensimmäisellä ikävuodellaan.
"Ja tämä ystävällinen kiitos tekee tämän suloisen aamun minulle vielä ihanammaksi," Publius vastasi. "Minä ottaisin mielelläni yhden sinun hiuksissasi olevista kukista muistoksi tästä aamusta ja sinusta." "Ota ne kaikki!"
"Tässä lähellähän minä pelastin 'sepän' oikeuden rankaisevista käsistä", sanoi hän. "Sitä suurempi syy on teillä juoda malja hänen onnellisen pelastumisensa muistoksi!" lausui Jakobsson omituisesti hymyilen. "No olkoon menneeksi, se urotyö saattaa ansaita sen!" Everstiluutnantti Stålsköld'illä ei ollut vähintäkään aavistusta siitä, että hän sepässä oli pelastanut Jakobsson'in.
Hän istua mökötti vaan eräässä penkissä kirkon perällä, eikä näkynyt edes katsovankaan muuta kun niitä muistoksi saatuja, paksuihin sormiinsa pujotettuja, hohtokivillä koristettuja sormuksiaan ja virsikirjansa mustaan kanteen leimattua ristinhirsipuun kuvaa. Ja toisekseen taas sormuksiaan ja lihavaa pehmoista kättään, jolla hän muisti jo monen lapsen päähän vettä nostaneensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät