United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
En minä sinua hyvin kauaksi kulettaisi, sanoi hän sitten taas totisena, en hyvin kauaksi kulettaisi. Etkö arvaa, minnekä? En minä arvaa, sanoin minä, enkä suinkaan arvannutkaan. Vai et sinä arvaa, vaikka olet olevinasi. Minä vain pahoin pelkään, että olet jo itsekin samaa... Mutta kun emäntä näki, että minä vain töllistelin enkä ottanut ymmärtääkseni, puhui hän suunsa puhtaaksi.
RIKKONEN. Hyvät ystävät! sanokaa viisitoista minuuttia. NEULANEN. Sanokaa puoli tuntia. Tohtori hoi! Minnekä te menitti? Minä en vielä ole lakannut nauramasta! SUNDSTR
Minkä minä heille yksin, jos olisin tavoittanutkin? Tiettypä se, etteihän niille mitä yksin. Jo Juha kaikesta näki, ettei tule apua tästä talosta. Ei olla niinä miehinäkään, levolle laittautaan. Ei voinut sen enempää, nousi ja lähti. Minnekä sinä menet? kysyi vanhin veli. Kirkolle. Veli tuli jälleen, saavutti hänet rantatiellä. Tätä asiaa vartenko sinä kirkolle menet?
Vaikeaksipa tulee Ludvig kuninkaan tästä lähtien vielä niin rohkeasti kieltää, ettei hän muka tiennyt mitään Croyen neitojen pakenemisesta Ranskasta, koska nyt näemme yhden hänen omista henkivartijoistaan olleen heidän saattomiehenään. Ja minnekä, herra jousimies, teidän matkanne oli määrätty?»
SYLVI. Minkätähden sinä katsoit minuun sillä tavalla ? VIKTOR. Sylvi vieläkö epäilet? Mitä ? SYLVI. En. Ole vaiti ! VIKTOR. Sylvi suutuitko sinä? SYLVI. En. Sylvi' Minnekä te jäitte? Kahvi jäähtyy. VIKTOR. Sylvi taivaan nimessä sinä olet niin tulipunainen ja kiihtynyt Tuntui niin kummalta katsoa sinua silmiin, Viktor. Kuuletteko siellä? VIKTOR. Kyllä. Me tulemme tuossa paikassa. Sylvi, joudu !
Minnekä sinä menet?» kysyi Antti kärryjä suinaillen. »Ka sinnehän minä sinua tapailemaan, kun olisi vähän sitä asiaakin ollut... Vaikka voihan tästä kääntyä takaisinkin, kun sinäkään et ole kerran kotona.» Hän käänsi hevosensa ja kehotti: »Tule sinäkin istumaan... Onhan tässä kärrissä tilaa sen verran!»
Aamiaisen syötyä ehdotti ruustinna, että mentäisiin kaikki laittamaan kokkoa poikien avuksi ja juotaisiin siellä puolipäiväkahvit. Hän tahtoi saada talon tyhjäksi ja hiljaiseksi, että rovasti voisi rauhassa kirjoittaa saarnaansa. Mutta kun he olivat lähdössä, tuli rovasti ulos kamarinsa ovesta olkihattu päässä ja keppi kädessä. Minnekä te kaikki eikä minulle mitään minä tulen mukaan.
Minnekä sinulla on semmoinen hätä ... jäisit vielä tänne. Ei minnekään ... mutta kyllä minun täytyy mennä kotiin... Miksi sinä olet niin nolo? kysyi Sigrid Elliltä etehisessä. Enhän minä ... hyvästi nyt! Sigridiä jokin hämärästi vaivasi, kun Elli oli mennyt, mutta hän pudisti sen pois ja meni Arthurille kertomaan, kuinka koomillisesti Elli oli sanonut: »Kyllä kai hän on».
Kyllä minä mieluummin hakisin yösijan nyt kohta. Joko sinä alat jänistää? Elä sinä ollenkaan, tule vain mukaan ... meitä tulee täältä hauska seura iloisia poikia. Minnekä me Kappelista? Luota sinä vain minuun! Me pidämme hiiden hauskaa tänä yönä! Entäs tavarat? Ne noudamme huomenna asemalta. Antti koetti kyllä rohkaista mieltänsä ja kohentautua entiselleen.
Sitäpaitsi oli pappilassa eräs toinenkin nainen, piika Liisa, joka myöskään ei ollut ihan iloisella mielellä. Hänkin vaikeroi: "Oi, onnettomuutta, millekä kohdalle minäkin jäin! Eipä olisi pitänyt niin paljon antautumani Tanelin tahdolle... Minnekä nyt joudun? Minnekkä pääni kallistan?"