Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Ikkunasta oli kaunis näköala yli koko järven salmineen ja saarineen, tämäpä nyt mahtoi kelvata mille runoilijasielulle hyvänsä, ajatteli Elsa, kun lähtiessään vielä loi viimeisen katsauksen sievään, valoisaan kesähuoneesen. Poikain huone taas oli rakennuksen toisessa päässä, ja tämänkin olivat tytöt järjestäneet ja siivonneet.
Emme näistä emmekä juuri muustakaan enää puhu. En tiedä, mitä ystäväni oikein miettii ja tuntee, mille kannalle hän lienee kehittynyt. Kieltääkö hän yhä. Eikö hänelle ole vähääkään valjennut? En ole kuullut hänen edes rukoilevan, niinkuin hän teki ennen, joka aamu ja ilta. Ovatko hänen ja hänen Jumalansa välit kokonaan katkenneet? Hän ei näytä saavan rauhaa missään.
Tavallisesti on nuorukainen jo paljoa ennen työhön astumistaan tullut selville, mille alalle hän antautuu, jopa hankkinut jonkun verran ammattitaitoakin, ja odottaa vain kärsimättömästi aikaa, jolloin hän saa astua riveihin».
Ja hän, joka ennen isällisessä itse-rakkaudessaan oli katsellut Severinin hyväksi mille rusthollarin tyttärelle hyvänsä, nyt tuskin luuli häntä Marin vertaiseksi. Se tuli siitä eriskummaisesta kunnioittamisesta, mihin hänen mielipiteensä Marin suhteen olivat näinä viimeisinä hetkinä eksyneet.
Vaikka mille kukkulalle täällä noustaan, nähdään sininen vedenpinta lahtineen yltäympäri; vuorten jyrkkiä, paljaita seiniä, eli lehdoilla vihannoittuja rinteitä; vedenpintaan kuvastelevaisia palatseja, pieniä hupaisia huoneita ja ränstyneitä mökkejä. Muiden vanhain kaupunkien kanssa Tukholma kilpailee rakennusten vaihtelevaisuudessa. Kaikki kadut eivät ole suoria eikä leveitä.
Hän purskahti silloin niin kovasti nauramaan, että koko talo kaikui. Hänen rakas puolisonsa, joka oli ihmeissään siitä mitä tämä meteli merkitsi, tuli äkkiä juoksujalkaa huoneesen ja kysyi peräti uteliaana mille ukkonsa niin nauroi.
Kiitäen hivelti Anna noutamaan palvelusväkeä kantamaan haavotettua sisään ja lähetti sitte heti äitiä hakemaan. Rouva olikin jo kotiintulossa ja ilmausi tuota pikaa tuohon pieneen joukkoon, joka oli keräytynyt ruokasalin sohvan ympärille, mille talon nuori herra oli laskettu. Ah, äiti, Jumalan kiitos jotta tulit niin pian! huudahti Anna.
Katsahime kankahalle, Kankahalla kaunis lampi, Lammissa venoja kolme. Yks' on veno kultakokka, Toinen on hopiakokka, Veno kolmas vaskikokka. Minkä noista mille annan, Kunka kullenki osoan? Kultakokka taatolleni, Veikolle hopiakokka, Veljenpojan vaskikokka. Katsahime toisen kerran, Kolm' on neitoa venossa. Yks' on neito kultakassa, Toinen on hopiakassa, Neito kolmas vaskikassa.
Niin tiedän siis ken olen, ja mille tästälähin näyttää elämäni juoksu. Mutta mihin jouduit, tyttö? Ellös harhailustas metsissä nyt pidentäkö enään, vaan kanssani kotihimme käy, ja koska astumme huoneesen, niin katsantomme elköön kannelko, mitä tapahtunut on, ei ensinkään, vaan olkoon muotomme iloinen ja viaton, vaikka kuohuis povessamme kyinen kulju.
Poika kohta lakkasi kuin naulaan itkustaan ja kun Hanna laski hänet sylistään maahan hän jo nauroi. Muutkin tyrskivät, vaikka koettivat kädellään painaa suutansa, minkä jaksoivat. Eivätkä he oikein tienneet, mille nauroivat, mutta nauroivat kuitenkin. Hanna heille hymyili ja palasi takaisin Salmelan luokse, joka seisoi ja odotti kadun toisella puolen.
Päivän Sana
Muut Etsivät