Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Ympärillä seisova joukko rähähtää kohti kulkkuaan nauramaan, ikäänkuin pojan käytös olisi ollut sekä sopiva että sukkela. En tiedä suututtiko pojan kelvoton teko, vaiko joukon hyväksyminen minua enemmän; mutta jos olisin ilennyt, olisin minä ruvennut poikaa kurittamaan, sillä Kössi itse ei näkynyt koko asiasta olevan milläänkään.
Mutta eipä tuo näkynyt yksistään Villen hoteilla olleen. Miestä oli kuin Viron sutta, sängyissä pitkin lattiaa, mikä selällään, mikä mahallaan. Siinä sitä tarinoitiin kaikki kuulumiset Villen kanssa. Ei tuo tuntunut Ville olevan juuri milläänkään koko sotamiehen ammatista. Yhtä hyvä olisi ollut kotona kyntää ja syödä kalakukkoa ja piimävelliä. »Missä huoneessa se täällä Keisari asuu?»
Eero asettui ikkunaan tuijottamaan ahtaalle, likaiselle pihamaalle. Minkätähden juuri hänen täytyi kärsiä näin. Oskar vietti oikeastaan vielä iloisempaa elämää, mutta hän ei ollut siitä milläänkään. Hän sieti enemmän, nauroi ja vihelteli ja haihdutti sillä ikävät muistonsa. Muut mahtoivat tehdä samoin. Ei heistä ainakaan kukaan näyttänyt surevan liika iloista elämäänsä.
»Kyllähän se on paras niin», mukautteli ukko. »Parempihan se on paha valheena, sanotaan. Ja kukapa sitä kertookaan? Eikä se nyt ole mikään kumma koko asia. Olen minäkin ollut korttikaarissa yötä, vaan miessä minä sentään menen», vakuutti ukko, kun tiesi Juken olevan ilkeissään. »Sitähän minäkin», ihastui Jukke. »Ettehän luule Siirin olevan milläänkään?»
No, ei olla milläänkään, puulla ne puut paikataan, vaskilla hevosten varsat, sanoi Auno reippaasti.
Sen seinillä ja hyllyillä, lasissa ja lattiassa oli mitä inhoittavinta likaa, jota näkyi jo kauas ikkunoittenkin läpi. Sinne pakotettiin menemään Antti. Hän koetti varoa itseään pilautumasta, mutta se oli mahdotonta ja niin tarttui sitä likaa vaatteisiin. Vaan hän ei kuitenkaan ollut siitä paljon milläänkään, arveli että kyllä se heti lähtee, kun pääsee veden luokse.
Aina oli hän erittäin reipas ja iloinen, kehahteli joskus kaikessa vaatimattomuudessaan kaupoistaan ja pikkukepposistaan eikä ollut milläänkään, jos hänen kömpelyydelleen ja suorapuheisuudelleen joskus naureskeltiinkin. Nauroi mukana. Siellä samassa perheessä asui kaksi neitostakin, niin, niin, nyt vasta tulee puhe toisesta päähenkilöstä. Mutta ei tule pitkää puhetta.
Mikä siis on se mies josta puhutte? kysyi James Playfair, ei olevinaan mistään milläänkään. Sanomalehden kirjoittaja Bostonista, paatunut orjuuden vihaaja, ruumiillaan ja sielullaan Lincolniin kiintynyt. Mikä nimensä on? Jonathan Halliburtt. Miesparka! huudahti James, hilliten liikutustansa. Mitä nyt lieneekin tehnyt, ei saata olla häntä surkuttelematta.
Mutta kerran saatuansa miehen, eivät he enään ole milläänkään korjuusta ja puhtaudesta. Koko aamukauden he ovat selittämättömillä hiuksilla, joissa vielä on höyheniä eli olkia yövuoteesta; unhottavat itsiänsä pestä, ja luulevat sen vasta sopivan emännälle, että hän on likainen, sillä siitä muka nähdään hänen ryhtyneen töihin.
Anna siitä Viijallekin, kehoitti Petun äiti, mutta kun poika ei ollut milläänkään, lohkaisi hän itse. Liisakin havahti ja alkoi nyristä, että eikö lähtä jo pois. Ollaanhan vielä, että kuullaan ketä on kuollut, houkutteli Reeta. Kohta ne joutuivatkin ja sen perästä pitkä luettelo ketä aikoo avioliittoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät