Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
TUURA: Kertoi kuulleensa, että yksin korven keskellä elät etkä vielä ole antanut kastaa itseäsi. LALLI: Annoitko sinä? TUURA: Ka, mikäpä siinä auttoi! ja pääseehän tuosta lähteessä peseytymällä. LALLI: Saattaa päästä. TUURA: Sinun vaimosi on kastettu? LALLI: On. TUURA: Taitaa tulla jo sinunkin vuoroni? Lienet sinä lähtenyt ristimään? TUURA: En. Toiset ovat asiani. Kuka hän oli?
Vaan mikäpä arvo olikaan nykyaikana tämmöisellä säännöllä, jolloin ei järjestystä ollut olemassakaan, jolloin omaisuus oli suojatonna, jolloin kulovalkeat ehtivät kylille saakka, ympäröivät niitä, jopa monasti polttivat poroksikin!
»Eihän meillä ole kaikki niin kuin olla pitäisi», sanoi emäntä huoaten, »mutta mikäpä sitä nyt enää auttaa, asiat ovat kuten ovat; se meidän on aina ollut niin kovanlainen, se siinä syynä.» Enempää ei matami ja emäntä ennättäneet haastella keskenään, kun jo kuului lehmänkellojen ääni ja karja tuli kotiin.
Parempi olisi, jos ottaisitte jonkun vanhemman ihmisen. Mikäpä niitä enää muuttelee, jurisi isäntä miettiväisenä. Osannee tuo toki keittää, näyttäähän tuo virkeältä ihmiseltä, ja jos ei, niin pääseehän tuosta vuoden päästä. Sittenpähän näette, vaan uskokaa pois, pääsemättömissä siitä vielä olette, ennusteli toinen yhäkin.
Niissä on erilaisuuden vaikuttanut kasvupaikka, maaperä, siis olosuhteet. Vaivaiskoivu pohjan soilla ainahan sillä on vilu ja nälkä, paitsi sydänkesällä. Ihan kuin kaupunkien rantajätkillä. Mikäpä paremmin soveltuisi köyhälistön vertauskuvaksi kuin tuo pensaaksi näivettynyt puu? Ja sen vastakohtana muhkea piennarkoivu pappilan veräjän pielessä.
Taivaan Isä teille onnea antakoon!» Vanhus hymyili ja niiaili minkä ehti. »Ja mikäpä muu olisikaan kuin onni edessä meidän pastorilla, semmoisen sydämenruusun kun on saanut ja entä teillä sitten, hyvä neiti, semmoisen herranpalvelijan rinnalla!» Sanatulvasta ei tahtonut tulla loppua. Vasta kun vanhus huomasi Eevin levottomaksi, keskeytti hän syleilynsä ja päästi Eevin jatkamaan matkaansa.
"Hyvää huomenta, setä!" hän juoksi setäänsä vastaan ojentaen hänelle molemmat kätensä, "rakas, rakas setäni!" Pieni pää kallistui hänen rintaansa vasten. "No, mikäpä nyt, Maria kulta!" "Olen vaan niin iloinen! Hyvää huomenta, Aatto, jaksatko paremmin?" "Pikkaisen paremmin, mutta kyllin huonosti sittenkin.
Ei minulla ole varmaa menopaikkaa, menen vaan tuonne etelän puoleen, että jos sieltä sattuisi palveluspaikan löytämään, selitti Laara. Jalkakyytikö se on? Mikäpä se hevosen laittoi? Onhan se sitäkin, mutta jos sattuisi tyhjänä palaavia kuormankuljettajia. Ei noita ole vielä sattunut.
Mikäpä antaa tuolle oudolle kerjäläiselle sairasvuoteella ennakko-oikeuden tulla huolellisesti hoidetuksi, samalla kun kieltäytte minulle ilmoittamasta sitä, mikä parantaisi ja terveeksi tekisi minut". Neito vaaleni ja sulki äänettömästi oven, joka oli ollut raollaan.
"Wiemmepä sinut talosta taloon, joissa näyttelemme sinua ihmisille; kerromme myös kaikille minkälaisilta retkiltä sinut olemme tawanneet." "Ei! Sitä ette saa tehdä", esteli Wiklo. "Mikäpä meitä siitä estää? wielä kaupanpäälle näyttelemme pussisi sisukset kaikille; kun kaikki nuo owat tehdyt, sittenpähän saadaan nähdä mitä lopuksi sinulle teemme", sanoi joukon johtaja.
Päivän Sana
Muut Etsivät