Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Tehdessään tämän muistutuksen joka oli puoleksi kysymys, katsoi Opas taakseen, ja vaikka hänen puoltavaisinkaan ystävänsä tuskin voi pitää hänen auringon polttamia ja karheita kasvonjuonteitaan kauniina, niin oli Mabelinkin mielestä hänen hymyilynsä miellyttävää sen järkevän suoruuden ja vilpittömyyden tautta, joka loisti hänen rehellisten kasvojensa joka piirteestä.
Hän on realismin arkkimandriitti. Te tahdotte että minun tulee tutkia näky-elämää. Tehdäkseni teille mieliksi, tahdon sitä tehdä. Minä luulen että se on hyvin miellyttävää. Realinen elämä ei ole niin; päinvastoin se on ikävä." Ja Kenelm haukotteli taas. "Eikö sinulla ole yhtään ystävää yliopistokumppaniesi joukossa?" "Ystävää, ei suinkaan, sir.
Ja niin vapaa kun urkuri saa olla, ei kun pyhinä vaan virassaan. Niin... Sinä et usko, Lauri, kuinka kaunis koti meille tulee. Aivan järven rannalla, kauniin metsän kyljessä. Vai niin. Siellä opin minäkin kauniimpaa suomea. Ne puhuvat hyvin soinnukasta kieltä siinä ympärillä. Ja miellyttävää, hauskaa kansaa. Kun ei vaan ajanpitkään tulisi yksitoikkoiseksi.
Tätä se sitten on, mitä aina olen kuullut kuolemanhetkestä sanottavan, että ihminen silloin saa nähdä jälleen koko entisen elämänsä. Ei se ollut mitään miellyttävää elämystä, päinvastoin tuiki tuskallista ja ahdistavaa. Tunsin nuorenevani hetki hetkeltä, mutta samalla syöksyväni aina syvemmä olentoni alkumysterioon.
Hän tunsi olevansa onnellinen, oikein lumottu, sillä niin rakastunut hän oli; mutta kun hän muisteli unelmia ja aikeita, joita hänellä oli neljä vuotta sitte, ei hän voinut olla hymyilemättä, puolittain surumielistä, puolittain onnellista hymyä. Ja samalla tunsi hän jonkinlaista kiihkeää, miellyttävää uteliaisuutta, mitäkähän hän tästä kihlauksesta ajatteli.
"Robert veikkoseni", sanoi kuningas, joka aina oli harras rauhantekijä, "sinä teet väärin, kun ollenkaan viittaat epäluuloa March'in kreiviä vastaan mahdolliseksi. Ja te, serkkuni, March'in kreivi, käsitätte veljeni varovaisuuden väärin. Mutta kuulkaa jättäkäämme jo tämä vihainen sanakiista minä kuulen jokseenkin miellyttävää laulua ja soittoa.
Tuo nuori mies on teidän sukulaisenne, hän miellyttää minua erinomaisesti... Sanokaahan. Kuvailkaa mielessänne sievintä pikku hempukkaista, hellää, lempeää, sukkelaa ja hilpeätä, miellyttävää; keveäjalkaista, notkeaa, solevaa, käsivarret pulskeat, suu ruusuinen, ja kädet! posket! hampaat! silmät!... ROSINA. Asuuko hän tässä kaupungissa? FIGARO. Tässä korttelissa.
Muistatkohan sinä oikein hänen omituista muotoansa, rumaa, mutta miellyttävää, kun siihen tottui? Minä oikein ihailen häntä, etenkin kun hän puhuu ja ojentelee käsiään ja nyykäyttää päätään edestakaisin. Kertoessaan jotakin naurettavaa hän itse usein purskahtaa nauruun. Hänen pukunsa on yhtä omituinen kuin hänen olentonsakin.
Kun hän isälleni taikka minulle voi tehdä jotakin miellyttävää, silloin on hän oikein onnellinen.» Sukkula putosi Maissin kädestä, hän otti sen ylös ja alkoi taas kiiruusti kutoa, sillä kankaan hän tahtoi valmiiksi sekä kangaspuut huoneesta pois siksi, kun Manni Helsingistä tulisi. Pikaisesti sukkula riensi edestakaisin, ja taajempaan sykki Maissin sydän hänen ajatellessaan Mannin tuloa.
Olo lämpimässä tuvassa lasten ja ystävällisen Matun parissa oli hyvin miellyttävää. Uudisasukkaat viihtyivät hyvin tuolla Ruotsin metsissä ja kiittivät itseään onnellisiksi löydettyään niin tyynen ja rauhallisen paikan. Luottavaisina he ajattelivat tulevaisuutta, vaikka kyllä käsittivät, että heitä odotti kova työ; mutta olivatpa he siihen tottuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät