Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Kukkaset varsinkin ovat ihmeelliset silloin; ne katsovat niin heleinä ja totisina, että on täysi työ estää itseään hyrskähtämästä itkuun, kun ne ovat niin kauniit. Ja metsässä joskus, kun käyskelee äitinsä kädessä, herää joku lintu metsän keskellä laulamaan.
Kirstiä ei vähääkään haluttanut saada Kroofin kaltaista jättiläistä mökkinsä ympärille maleksimaan taikka ympäri kuljeskelemaan ja tielle tulemaan, kun hän oli menossa työhön vainiolle. Vaikka sivistys olikin Kroofille vastenmielinen, niin oli se kuitenkin siksi ovela, että älysi mahdottomaksi saada Mirandan alati kerallaan metsässä olemaan.
Tälle hän virkkoi: "Tee, minkä voit, mutta pidä kiirettä! Me tahdomme olla yksin täällä metsässä; kylläpähän sitten saatte meistä tiedon." Kun suomalaisjoukko oli mennyt, riensivät nuo kolme miestä Surmanlaaksoon ja sytyttivät metsän palamaan monesta eri paikasta.
Renkala tuli nyt myöskin ja ärjäsi tytölle: »Etkö tiedä, että paimenen tulee olla karjansa kanssa? Missä olet ollut ja missä on Ruskanen? Se sinun täytyy tietää.» Iiri itkeä nyyhkytti, niin että hänen oli vaikea saada sanaa suustansa. Hän vastasi kuitenkin rehellisesti: »En tiedä, en tiedä, missä Ruskanen on Metsässä söivät » »Niin, kai ne söivät, mutta missä se nyt on, kuuletko?
"Hän ynnä Hurry joutuivat villein käsiin; ja taivas tietäköön, mikä tästä lopuksi tuleekaan. Metsässä kätkössä olleen venheen olen tuonut mukanani, niin että ainoastaan lautoilla taikka uiden voivat villit sotamiehet meitä lähestyä.
»Voi voi Elsa. Tule Karjansillan taakse, voi voi. Leikitään taas kuninkaanpojan morsianta. Minä tiedän muutaman paikan siellä metsässä, aivan metsän keskellä kauniin, viheriän kedon, jossa kasvaa niin kauniita kukkia, että voi voi. Ja siellä metsässä muutaman kuusen juurella on aivan kuin huone, jossa on sammaleisia kiviä penkkeinä.
Piti olla aikuisempi mies metsässä mukana, joka taiat tiesi ja joka ennen kaikkea osasi nuolen sinkahuttaa, jos Lapin susi elukoita uhkaisi tai ahma niitä ahdistaisi, ja joka kontiot torvellaan peloittaisi.
Hänen sylensä oli täynnään sammalia, sanajalkoja sekä muita muistomerkkiä metsästä; hän oli niin kiintynyt omiin ajatuksiinsa, ettei hän kuullut, kun ovea hiljaa kolkutettiin tahi hämmentyi kentiesi hänen unelmissaan se ääni tikkain nakutuksiin kaukana sakeassa metsässä. Kun sitä naputusta vielä kerran toistettiin, säpsähti hän ja riensi, posket punastuvat, ovea avaamaan.
Korkeat vuoret kohoavat yksivakaisina selkeässä ja äänettömässä ilmassa. Metsässä kaikki on hiljallansa. Uupunut tuuli ei liehu enää, vaan on voimatonna laskeunut lehtivuoteellensa ja nukkuu niinkuin ihmisetkin. Ainoastaan suihkulähteen tiukunta kuuluu. Ja lähteen reunalla makaa nuorukainen.
»Kyllä ne paimenet saavat ilmoja koetella, eikä tuo niin pahalta metsässä tunnu, pääseepä hän puun suojaan», vastasi Eveliina. »Eveliina, tule tarjoamaan kahvia, olen jo kaatanut.» »Kyllä! Kas kun hiirikin on leipää nakerrellut tuosta on karvinut; saakoon Iiri sen, kun hän tulee »
Päivän Sana
Muut Etsivät